sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Sana on vapaa!

Kommentoikaa tähän (klikatkaa kommenttilinkkiä alla), jos mieleen tulee mainittavaa kurssin suhteen. Kommentit voi jättää nimettömänä valitsemalla valikosta "Komentti nimellä" vaihtoehdon "nimetön."

Palautetta ryhmäkertauksesta

Kertausryhmien pohdiskelut olivat mieluisaa luettavaa ja viestivät kurssille osallistuneiden etnologisesti ja humanistisesti kypsästä ajattelutavasta. Hienoa! Alla yhteenvedot pohdinnoista ja muutama allekirjoittaneen kommentti. Saa kommentoida jos joku kesälaitumiltaan joutaa.

Tutkimusetiikka. Kannattaako edes yrittää määritellä ohjeita?

Kaikki ryhmät näkivät jonkinlaiset eettiset ohjeet oleellisena ohjenuorana etnologiassa, joskin kaikki myös painottivat, että ohjeita tulee pystyä soveltamaan tutkimustilanteen niin vaatiessa. Eräs ryhmä myös mainitsi, että eettisten ohjeiden olemassa olo herättää luottamusta mm. tutkittavien keskuudessa tutkijaa kohtaan.

Itse olen samoilla linjoilla tenttijöiden kanssa, joskin selvää on, että tiedeyhteisön sisällä näkemykset vaihtelevat hurjastikin, suorastaan pedanttisesta sääntöuskovaisuudesta ns. feyerabendilaiseen anarkismiin.

Poliittisuus. Kannattaako tutkijan edes näytellä neutraalia?

Jälleen ryhmät osoittivat hallitsevansa tieteenalamme käsityksen tutkijan roolista ja pohtivat kuinka neutraalisuus tai objektiivisuus on mahdotonta, paitsi erään ryhmän mukaan retoriikan tasolla – mikä tosin olisi tekopyhää. Tutkijatkin ovat ihmisiä ja inhimillisyyden voi kääntää tutkimuksen hyödyksi olemalla avoin ja reflektoimalla tutkimusprosessiin vaikuttaneita tekijöitä. Toisaalta jo itse tutkimuskysymyksen voidaan nähdä olevan ikään kuin kantaaottava.

Eräs ryhmä näki myös ongelmalliseksi erittäin voimakkaan innostuneisuuden tutkimuskohteen suhteen. Tällöin tietty etääntyminen olisi tärkeää. Selkeämmin kantaaottavan tieteenkin mainittiin olevan mahdollista, joskin tällöin avoimuus olisi entistäkin tärkeämpää. Toisaalta eräs ryhmä muistutti, että objektiivisuuden mahdottomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kantaa olisi pakko ottaa.

Jälleen olen ryhmien kanssa samoilla linjoilla. Nyrkkisääntö olkoon: olkoon tutkimus poliittista tai ei - kerro siitä avoimesti.

Hyöty. Pitääkö tutkimuksen olla hyödyllistä?

Jokainen ryhmä kyseenalaisti hyödyllisyyden yleispätevän määritelmän. Hyöty on aina hyötyä jollekin ja sitä tulisi aina pohtia. Jokainen ryhmä myös tuntui näkevän jo pelkästään uuden tiedon tuottamisen hyödylliseksi asiaksi. Toisaalta yksi ryhmä kyseenalaisti tämänkin ajatuksen: onko uusi tieto automaattisesti hyödyllistä? Myös sitä pohdittiin kuinka lyhyen aikavälin hyöty nähdään usein helpommin hyödyksi kuin pitemmän aikavälin hyöty.

Käytännön tasolla hyötyä pohdiskeltiin muun muassa sitä kautta, kuinka tieteenalamme voisi ajankohtaisten aiheiden kautta ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toisaalta mietittiin kuin tiettyä asiaa pitkään tutkiessa hyödyllisyyden taju voi kadota. Myös rahoitussyistä hyödyllisyys voi olla tärkeää.

Näinhän se on. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että kyynisimmilläänkin olen sitä mieltä, että tutkimus antaa vähintäänkin uutta tietoa tai ainakin kertoo mielenkiintoisia, holistisesti kontrolloituja kertomuksia maailmasta.

Tabuaiheet. Keksikää tutkimusaihe, joka on tabu. Antakaa tutkimukselle tarkka otsikko. Selittäkää, miksi aihe on tabu. Koetelkaa inhorealisminne rajoja!


Kielletty hedelmä kirvoitti ryhmissä innoittavan inhottavia aiheita. Seksi - kenties tabujen eliittiä - näkyi kahdessa aiheessa, joissa seksiä harrastettiin väärien olentojen kanssa:

Toisenlainen seksibisnes – tutkimus kansainvälisestä eläimiin sekaantumisesta yhdysvaltalaisella tilalla. (Zoofilia on anomalia, joka usein rinnastetaan raiskaukseen).

Kanssakäyminen kuolleiden kanssa. "Nami-namia ilman lupaa". (Nekrofilia on useimmissa kulttuureissa pyhäinhäväistys.)

Moraalis-poliittisesti ehkä kompleksisempi aihe käsitteli ihmiskauppaa, jonka toimijoita tutkimuksessa olisi analysoitu. Eettisesti arveluttavan ryhmän "ymmärtäminen" onkin tabu, joka vaatii varpaisillaan olemista:

Ihmiskaupan kuriirit. Motiivit ja moraalikäsitykset.

Yleisesti ei-hyväksytyt huumeet ovat ansainneet paikkansa tabujen joukossa, varsinkin jos tutkimuksellinen fokus ei korostakaan niiden addiktiivisuutta. Rohkea on se, joka tekee seuraavan tutkimuksen:

Hei me trippaillaan! Happojen viihdekäyttö.

Jos siis haluat tehdä tabuaiheisen tutkimuksen, valitse mikä tahansa yleisesti moraalisesti tuomittu ilmiö ja kerro asiasta ilmiön toimijoiden kautta. Tabun voimakkuuden voi ainakin jälkeenpäin mitata siten, että laskee yhteen syytökset, joiden mukaan tutkija haluaa edistää em. moraalitonta toimintaa. Mitä enemmän syytöksiä ja leimautumista, sitä suurempi tabu.

JOKERITEHTÄVÄ. Ajankohtaista tulevaisuudessa. Keksikää ajankohtainen etnologinen tutkimusaihe vuonna 2060. Pelkkä otsikko - joskin tarkka sellainen - riittää. Päästäkää scifinne vapaaksi!

Ryhmien otsikoiden mukaan (yksi ryhmä innostui keksimään kaksikin otsikkoa) viidenkymmenen vuoden kuluttua saadaan lukea kiehtovia tutkimuksia moraalisesti, teknologisesti ja tieteelliseesti muuttuneessa maailmassa.


Mummojengit. Väkivalta vanhusten vaikuttamiskeinona.

Jalat maassa. Avaruuskoloniassa syntyneiden käsityksiä maapallon elämästä siirtolaissukupolven nostalgiapuheen kautta välittyneenä.

Etnologian nousu ja tuho. Hermeneutiikan hyödyttömyys innovaatioyhteiskunnassa.

Kulttuurin kokemus koneeseen siirretyssä tajunnassa. Humanismi transhumanismin koittaessa.

Tietokoneiden ihmisoikeudet. Isäni on robotti.



Kuvalähteet, kuva1, kuva2, kuva3, kuva4, kuva5.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Lisätehtävä

Ajattelin ensin tehdä Israelin tilanteesta, joka varmasti olisi ollut ajankohtaisempi sekä etnologisesti kenties hieman kiinnostavampi - jos sitten ei jopa tärkeämpi - aihe, mutta ehkä tämä on vähän hauskempi näin kesän alla.

“Satoja suutelevia pareja pidätetty Sri Lankassa”
Lehtiartikkeli on Helsingin Sanomien nettisivuilta 10.06.2010 11:00

Artikkeli kertoo kuinka Sri Lankan viranomaiset ovat alkanet pidättää nuoria pareja, joiden on nähty suutelevan julkisilla paikoilla. Nuoria vastaan ei nosteta syytettä ja he vapautuvat sen jälkeen, kun heidän vanhemmilleen on ilmoitettu asiasta. Syyksi pidätyksille kerrotaan väestön vaivautuminen nuorten kuhertelusta sekä yritys ennaltaehkäistä ongelmaksi koettua seksin harrastamista yleisillä paikoilla.

Ensimmästen vuosien luennossamme professori kertoi, kuinka yleensä jonkun kulttuurisen perinnön tai perinteen muuttuessa tai kadotessa, se ensin kärjistyy äärimmilleen. Kyseinen professori käytti esimerkkinä suomalaista häjyilyä Pohjanmaalta, mutta ajattelen ko. tapauksen sopivan myös tähän.
Sri Lanka saattaa olla kulttuurin murrosvaiheessa, jossa monet – tai kenties vain osa – vanhoista arvoista on muuntumassa tai häviämässä kokonaan uuden sukupolven myötä. Niinpä vanha arvomaailma pakotetaan nuorten elämään, joskin kyseisen pakotteen voi nähdä myös sukupolvien arvomaailmamuutosten törmäyksestä aiheutuvaa kulttuurishokkia lieventävänä asiahaarana. Lehti artikkeli on hyvin lyhyt ja jättää paljon kertomatta: juttu on saatu näyttämään meidän silmissämme huvittavalta, jopa naurettavan absurdilta asialta. Kuitenkin, suomalaisille on myös tehty galluppeja, joissa he ovat saaneet vastata siihen, onko suuteleminen vaivaannuttavaa yleisillä paikoilla ja tuloksista on tullut ilmi, kuinka myös suomalainen kokee pitkät ranskalaiset suudelmat häiritseviksi busseissa, kaduilla ja juna-asemilla.

Mikä siis on se juttu? Miksi suutelevat pariskunnat saavat meidät kääntämään katseemme pois tai selvittelemään kurkkua? Onko intiimin läheisyyden näkeminen tai todistaminen yleisillä paikoilla väärin – ja väärin ketä kohtaan? Koetaanko se tirkistelynä, josta on kuitenkin helppo syyttää suutelevaa pariskuntaa? Jos tirkistely on se juttu, miksi suutelemisen näkeminen kaduilla on niin vaivaannuttavaa samalla, kun television välityksellä tirkistellään paljon rohkeampia asioita vaivaantumatta? Mitä ihminen, joka näkee kyseessä olevan toiminnan, kokee ja ajattelee tarkalleen? Ja viimein: onko vaivaantuminen suutelusta ominaista vain tietyille kulttuureille vai kaikille?

Nykymaailma elää vaiheessa, jossa suuriakin muutoksia – poliittisesti, tieteellisesti ja erityisesti kulttuurillisesti – voi tapahtua hyvinkin nopealla aikavälillä. Perinteen muuttuvat ja globalisoituvat. Samaan aikaan ihmisillä on kuitenkin valtava tarve kuulua johonkin ja olla omanlaatuisia individuaaleja. Minusta antropologina olisi kiinnostavaa paneutua yhteisöihin, jotka käyvät läpi muuttuvan perinteen liminaalitilaa erityisesti niissä tapauksissa, joissa vastakkain taistelee vanhat tavat ja perinne sekä uusi, “globaali” kulttuuri. Millä tavalla mieltä ilmaistaan liminaalitilassa? Mikä on oikein ja mikä on hyvää? Ja ovatko ne sama asia?

maanantai 31. toukokuuta 2010

Luennon kertaus: kysymykset

Kertauskysymykset klikattavissa tästä.
Kysymykset lähetetty myös kurssin sähköpostilistalle.
Mukavia pohdintoja!


Jos yllä oleva linkki ei toimi, kokeilkaa tästä (Google docs) tai tästä (txt).

maanantai 24. toukokuuta 2010

Visuaaliseen antropologiaan liittyviä linkkejä


Mainitsen vielä yhden nimen, joka olisi ilman muuta kuulunut nostaa esiin:
Keskeinen kehittäjä visuaalisten keinojen hyväksikäytössä on ollut Margaret Mead, joka myöhemmin näki tarpeen myös elokuvien (muistaakseni esim. Leni Riefensthalin natsipropagandan) tutkimiseen. Molemmista leideistä löytyy netistä tietoa. Tässä kuitenkin noita tänään käsiteltyjä juttuja:

Video in the Village
http://www.vdb.org/smackn.acgi$tapedetail?VIDEOINTHE
http://www.der.org/films/vitv-collection.html

http://societyforvisualanthropology.org/
http://www.visualanthropology.net/
http://www.der.org/

Jay Rubyn artikkeli aiheesta Encyclopedia of Cultural Anthropology teoksessa
http://astro.temple.edu/%7Eruby/ruby/cultanthro.html

Laitan vielä oman suokkarini vaikka sillä ei suoranaisesti ole tekemistä tänään puhutun kanssa. Toisaalta kyseessä on kulttuuriset tuotokset, jotka soveltuvat etnografisen tarkastelun alle: "all strains of the avant-garde, ethnopoetics, and outsider arts".
http://www.ubu.com/

Katjan ja Sarin alustuksen synnyttämiä ajatuksia

Ensinnäkin mieleen tuli se, että visuaalisessa antropologiassa ja varsinkin etnografisen filmin tekijöissä poliittisuus taitaa olla verrattain voimakasta ja näkyvää. Etnografinen filmihän tarkoittanee perinteisesti sitä, että kuvataan etnistä, usein marginalisoitua vähemmistöä joko "museoimistarkoituksessa" tarkoituksena jättää ryhmästä muisto jälkipolville tai "aktivistitarkoituksessa", jolloin ryhmän asemaa valtakulttuurissa pyritään parantamaan. Markku Lehmuskallion & Anastasia Lapsuin filmit Siperian kansoista lienevät hyvä esimerkki maltillisesti poliittisista filmietnografioista.

Mielestäni poliittisuus on tutkimuksessa jossain hyväksyttävissä, jos se on avointa ja tulee esille ikään kuin tutkimuksen päälle pohdintana eikä esimerkiksi pamflettimaisuudessaan rajoita tieteellistä metodia. En osaa sanoa onko etnografisen filmin poliittisuus hankalampi vai helpompi kysymys.

Joka tapauksessa ihmiselämää kuvaavat filmit - ovat ne sitten varta vasten etnografisia, amatöörien kuvaamia tai fiktiivisiä - ovat loistavaa tutkimusmateriaalia. Katjalle ja Sarille kerroinkin kuinka aikoinaan omissa opinnoissani katsoin lyhyen elokuvan nimeltään Away the Lads, jossa ryhmälle brittinuoria annettiin videokamera mukaan etelänmatkalle. Ohjeet: "Kuvatkaa mitä haluatte." Syntyi hieno turismin antropologiaa palveleva aineisto, joka ei ehkä ollut kauneinta katseltavaa, mutta aitoudessaan kiitettävää.

Puhuin yhdellä luennollamme suomalaisesta Reindeer Spotting -elokuvasta, joka kuvaa rovaniemeläisiä huumeenkäyttäjiä. Vaikka elokuva ei ollut varsinaisesti etnografinen, sitä voisi hyvin käyttää materiaalina huumekulttuuria käsittelevässä tutkimuksessa. Tällaisia esimerkkejä on monia ja rohkaisisinkin kaikkia käyttämään filmiaineistoja hyväkseen.

Alustuksessa kuvailtiin myös hyvin kuinka vaikeaa visuaalisen antropologian määrittely on. Onko kysymys siitä, että kuvataan teknisin keinoin tutkittavia vai että analysoidaan tutkittavista tehtyjä kuvauksia? Entä kun tieteenalan haara määritellään "visuaalista tekniikka käyttäväksi tutkimukseksi", niin luetaanko tekniikkaan myös seuraavat välineet :)





Kuvat: Fujin kiikarit, lähde Teknofokus;Google Street Viewi'n auto, lähde Wikinomics; Smurffit, lähde Bluebuddies.

Visuaalisen antropologian pohdintatehtävät

Tässä vielä tämän päivän pohdintatehtävät:

1. Emisistinen ja etisistinen lähestysmistapa visuaalisessa antropologiassa: hyvät ja huonot puolet. (Erityisesti kuvaajan näkökulma eli erot jos kuvaajana on tutkija tai paikallinen.)

2. For Whom and for What? - Ketä varten ja miksi tehdä elokuvia ja/tai tutkimusta?

Ryhmät 31.05.2010 kertausta varten

Ryhmä 1: Sanna Musta, Jenny Arponen, Hilla Isomäki, Sanni Naukkarinen

Ryhmä 2: Kalle Ruppa, Sini Hirvonen, Maija Riihimäki, Johanna Harjunpää

Ryhmä 3: Sari Varis, Antti Kiviranta, Marko Kärkkäinen, Erja Krapu

Ryhmä 4: Kanerva Juntti, Jyri Mäkelä, Petteri Laasanen, Katja Vuorensyrjä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Pohdiskelua uskonnollisuudesta

Ajatuksia uskonnosta ja uskonnollisuudesta Suomessa

Uskontojen harmoniaa ja sen toteutumista on vaikeaa havainnoida, koska Suomessa uskonasiat pidetään melko tiukasti omana tietona. Uskonnollisuutta sivuavat keskustelut saattavat olla suomalaisten parissa jopa hieman vaivaannuttavia. Myöskään uskonnollinen monimuotoisuus ei näy suomalaisessa kulttuurissa kovinkaan herkästi ulospäin.

Esille tuotiin myös, kuinka luterilaisuus juurrutetaan suomalaiseen mentaliteettiin hyvin varhaisessa vaiheessa. Tätä voidaan yrittää perustella kristillisellä kulttuuriperinnöllä, mutta toisaalta tämä karsii tehokkaasti juurikin uskonnollista monimuotoisuutta. Luterilaisuus ja varsinkaan valtionkirkko ei tuntunut saavan luentosalissa kovinkaan innokasta kannatusta.

Enemmän keskustelu kallistui esimerkkeihin koululaitoksen uskonnon opetuksen kapeudesta sekä mielenkiintoisesta syrjinnästä. Esimerkiksi kirkkoon kuuluva ei voi saada opetusta elämänkatsomustiedossa, mutta kirkkoon kuulumaton voi osallistua uskonnon opetukseen. Koululaitoksen kuva uskonnoista koettiin muutenkin varsin yksiulotteiseksi, muitakin uskontoja käsitellään lähinnä kristinuskosta käsin ja sen kautta.

Kuitenkin pienempien herätysliikkeiden muodossa uskonnollista monimuotoisuutta Suomessa esiintyy. Nämä ryhmittymät eivät kuitenkaan pidä itsestään erityisesti meteliä, paitsi omiensa parissa.

Keskustelussa nousi myös esille suomalaisten välttely uskonnollisten konfliktien ja väittelyiden suhteen. Uskonasioista ei keskustelijoiden mielestä kovinkaan hanakasti aleta väittelemään. Varsinaisia uskonnollisia konflikteja ei oikeastaan pääse syntymään, uskonnon yksityisyydestä johtuen.

Pohdinnoissa laajensimme uskonnollisuuden pois hindulaisuudesta ja saimme mielestämme viriteltyä mielenkiintoista keskustelua uskonnoista ja uskonnollisuudesta laajemminkin. Kiitoksia kaikille osallistujille!

Tietoa tulevasta ryhmäkertauksesta 31.5.2010

Päivitetty 24.05.2010.

Kertaustehtävä verkossa. Haastattelumatkasta johtuen ryhmäkertaus 31.05.2010 suoritetaan normaaliin luentoaikaan, mutta kukin ryhmä verkkoyhteydellä varustetun tietokoneen äärellä. Ryhmäkertauksen tehtävänäanto ilmestyy blogissa linkkinä Word-tiedostoon (1 s.) viimeistään klo 9:00 ja samoihin aikoihin pelkkänä tekstiversiona kurssin sähköpostilistalle.

Kysymyksiin vastatessa ei mene kauan, joten voitte aloittaa tenttiin vastaamisen normaalin luentoaikaan klo 10:15. Halutessaan ryhmän jäsenet voivat toki aluksi itsekseen pohtia kysymyksiä ja sitten kokoontua yhteen päättämään vastauksista. Ainoa minun kannalta merkittävä asia on, että kaikki osallistuvat tenttiin ja että ryhmän palauttaa tehtävät sähköpostiini (etunimi.sukunimi@jyu.fi) klo 12.15 mennessä. Joustavuus palautusajan suhteen on suoraan verrannollinen perustelun vakuuttavuuden tasoon. Hätätilanteessa (esim. verkko alhaalla) allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä puhelimitse tänään luennolla annettuun numeroon.

Tärppejä. Kannattaa muistella mitä luennoilla on keskusteltu etiikasta, poliittisuudesta ja hyödystä. Tulenarat aiheetkin ovat tarkastelun kohteena. Nippelitietoa (nimiä, vuosia, journaaleja tms.) ei tarvita, akateemisiin auktoriteetteihin ei tarvitse vedota, joskaan se ei ole kiellettyäkään.

Muuta. Arviointi on asteikolla hylätty/hyväksytty, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytty suoritus olisi erityisen helppo. Perustella pitää. Ryhmät arvotaan ma 24.05.2010 ja ovat kooltaan 3-4 henkilöä. Ne, jotka eivät ole ryhmäkertauksessa läsnä, saavat kontolleen visaisen korvaavan tehtävän.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ryhmän 7 artikkelit

Ryhmä 7: Katja Vuorensyrjä, Sari Varis

Teema: Visuaalinen antropologia

Alustuspäivämäärä 24.5.2010

Artikkeli 1: Zhihong Bai 2007. The Camera in ‘Native’ Hands: The Making of Ethnicity in a Temple Video. (The Asia Pacific Journal of Anthropology)

Artikkeli 2: Pat Aufderheide 2008. “You See the World of the Other and You Look at Your Own”: The Evolution of the Video in the Villages Project. (Journal of Film and Video)




Lisäys 17.05.2010 by J. Jouhki:

Ehkä vain väliaikainen toimimattomuus yllä mainituissa linkeissä. Jos linkit ovat epävakaita jatkossakin, niin Artikkeli 1 kannattaa ladata Ebscohostin etsi-toiminnon kautta tätä kautta. Artikkeli 2 onkin saatavissa suoraan julkaisijan sivuilta tästä.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Tiivistelmä 10.5. luennon keskustelusta

Pohdi antropologian/antropologin roolia ja kantaaottamista tutkimuksessa

Jo aiheen valinta voi olla kannanotto ja toiset aiheet ovat yleisesti neutraalimpia ja toiset poleemisempia. Esimerkiksi Kuopion kalahalli ei herätä välttämättä niin paljon tunteita kuin lapsisotilaskysymys niin tieteen sisäisessä kuin yleisessä keskustelussa.

Etnologin kannanotto yhdistettiin keskustelussa subjektiivisuuteen. Pyrkimys objektiivisuuteen voi olla esteenä tarkan loppupäätelmän tekemiselle tutkimustuloksista. Kysymys jätetään avoimeksi, koska ei uskalleta ottaa suoraan kantaa eettisiin ja moraalisiin ja muihin haastaviin teemoihin.

Missä menee kulttuurirelativismin raja?

Kulttuurirelativismi on etnologille todellinen pulmapähkinä. Selvää kantaa kulttuurirelativismiin on vaikea ottaa. Tämä ongelma tulee erityisesti esille ihmisoikeuskysymyksissä. Esimerkiksi lapsisotilas-artikkelissa tuli esille lapsuuskäsitteen kulttuurisidonnaisuus. Toisaalta aihe herättää ristiriitaisia tunteita. Mainittiin myös ympärileikkaus kulttuurien välisenä eettisenä ongelmana.

Onko ihmisoikeuksien levittäminen ”länsimaista imperialismia”, politiikkaa?

Keskustelussa nousi esille esimerkkinä Irakin sota, jota Yhdysvallat on oikeuttanut ihmisoikeuksiin vetoamalla. Toisenlaisena esimerkkinä Amnesty Internationalin ihmisoikeuksia ruohonjuuritasolla edistävä rauhanomainen työ. Keskustelussa tuli myös esille, että vaikka ihmisoikeusjulistuksen taustalla on poliittinen agenda niin kuitenkin ihmisoikeuksissa uskotaan olevan myös jotain universaalia.

Tuleeko mieleesi mahdollisia tutkimusaiheita kotimaisesta toiseudesta, johon liittyviä myyttejä antropologit voisivat tutkia?

Esimerkiksi suomalaisen ”terrorismin” tutkiminen kuten kouluampumistapaukset yms., joissa tekijä demonisoidaan ja tapaus mystifioituu, jolloin tekoa ei edes yritetä täysin ymmärtää. Toisena esimerkkinä mainittiin prostituoidut ja heihin usein liitettävä uhrin leima. Yleensäkin toiseus rakentuu myyttien ja stereotypioiden varaan.

Britanniassa on hyväksytty Sharia-laki kansallisen lain rinnalle. Mitä mieltä olet antropologina?

Esitettiin, että rinnakkaiset lait lokeroivat ja eriyttävät kulttuuriryhmiä ja hankaloittavat yhteistä neuvottelukenttää.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Vielä muutama huomio teemasta antropologia ja kansainvälinen laki

Ihmisoikeudet (Goodale 2008). Vaikka Goodale viittaa artikkelissaan muuhun, on (ainakin minun) vaikea nähdä, että antropologia voisi antaa ihmisoikeuskysymykselle mitään uutta sisältöä. Kuten Goodale itsekin sanoo, antropologia on kyllä tutkinut ihmisoikeuksia monelta eri kantilta, esim. 1) kuinka tutkittavat käyttävät käsitettä ja sen mahdollistamaa retoriikkaa omaksi hyväkseen (mm. vähemmistöt, joita yhteiskunta sortaa), 2) kuinka yleensä ottaen ihmisoikeuksien syntyminen ja kehitys on mielenkiintoinen sosiaalinen prosessi, 3) kuinka ihmisoikeudet ymmärretään eri kulttuurisissa konteksteissa, 4) kuinka kansallisvaltiolla on valta määritellä "oikea" kansalaisuus. Ja nämä ovatkin aivan mainioita tutkimusaiheita.

Goodalen artikkeli sai minut myös esittämään seuraavan kysymyksen: Mitä sitten jos objektiivisia ihmisoikeuksia ei ole? Jos lähdetään siitä, että ihmisoikeudet riippuvat kulttuurista ja mitään objektiivista universaalia ihmisoikeuksien julistusta ei voi rakentaa, niin eikö sitten voisi kehitellä puhtaasti ja avoimesti subjektiivisen ihmisoikeuksien julistuksen. Tai eikö YK voisi vain myöntää, että tietenkin heidän näkemyksensä on kulttuurisesta kontekstista ja ajasta riippuvainen tuote, mutta koska heistä heidän käsityksensä ihmisoikeuksista on niin erityisen hyvä, se pitäisi ottaa käytäntöön kaikkialla maailmassa. Sitten YK voisi antaa kattavan perustelun sille, miksi organisaatio on päätynyt kyseiseen näkemykseen. Ehkä anti-objektivistinen (nöyrempi) asenne saisi jopa enemmän suosiota.

Lapsisotilaista (Rosen 2008) tuli mieleen oma lapsuus ja pohjoiskarjalalainen ala-aste. Muistan kuinka historiantunnilla opettaja kertoi ylpeänä kaikista alaikäisistä vapaaehtoisista, jotka taistelivat punaisia vastaan "vapaussodassa" ja venäläisiä vastaan talvi- ja jatkosodassa. Se oli ihanan isänmaallista se.

Terrorismi-artikkelista (Mahmood 2001) jäi mielenkiintoisena yksityiskohtana mieleen se, että Amerikassa kuolee vähemmän ihmisiä terrorismiin kuin vaikkapa salamaniskuihin. Silti käsitys ilmiön vaarallisuudesta on huomattavasti suurempi.

torstai 6. toukokuuta 2010

Tukevaa materiaalia ryhmän 6 esitelmään

Lukekaa mielenkiintonne mukaisesti ;)


Lisätietoa MRH:sta löydät The Strait Timesissakin julkaistusta tekstistä:

MRH


Perustietoa hindulaisuudesta "kaiken" tietävästä Wikipediasta:

Hinduism

Halutessaan voi myös palata Jouhkin kurssin alussa blogiin lähettämiin artikeleihin hindulaisuudesta.


Ja laitanpa nyt vielä ajatuksia herättämään lehtijutun uskonnollisesta toleranssista:

Tolerance

Ryhmä 6 Hindulaisuus ja uskonnollinen moninaisuus Singaporessa (17.5.2010)

Mäkelä, Ruppa

Artikkelit: Vineeta Sinha

1. Theorising 'Talk' about 'Religious Pluralism' and 'Religious Harmony' in Singapore. Journal of Contemporary Religion, Vol. 20, No. 1, 2005 pp. 25–40

2. Problematizing Received Categories: Revisiting ‘Folk Hinduism’ and ‘Sanskritization’ Current Sociology 2006

tiistai 4. toukokuuta 2010

Ryhmä 5. Antropologia ja kansainvälinen oikeus (10.5.2010)

Musta, Naukkarinen, Riihimäki


1. artikkeli Goodale, Mark 2008. Ethical Theory of Social Practice (ihmisoikeuksista)
2.artikkeli Rosen, David M. 2008. Child Soldiers, International Law, and the Globalization of Childhood
3.artikkeli Mahmood, Cynthia Keppley 2001. Terrorism, Myth and the Power of the Ethnographic Praxis

Ryhmä 4:n keskustelua.

Keskustelua ryhmä 4:n teemasta
Internetin haasteet ja mahdollisuudet antropologialle.


Internet nähdään tulevaisuudessa yhä suuremmassa määrin osana muuta "todellisuutta". Virtuaalimaailma on kietoutunut osaksi todellisuutta.

Pohdittiin anonymiteetin ongelmaa. Kenen sääntöjen mukaan tulisi toimia? Toisaalta nähtiin tieteen vakiintuneiden periaatteiden toimivan myös tässä uudessa ympäristössä. Ovatko nämä periaatteet kuitenkaan samoja kaikkialla? Internetiä koskevan etiikan muotoutuminen on käynnissä oleva prosessi.

Roolin luominen on helppoa netissä. On helpompi tutustua ihmisiin, mutta myös viestin väärin ymmärryksen mahdollisuus on suurempi. Kyseenalaistettiin useiden nettipersoonien ylläpidon mahdollisuus (mielekkyydestä puhumattakaan?)

Ilmeisesti internetissä on mahdollista käyttäytyä sivistyneesti (tutkimustuloksia odotellessa...), mutta viestin tulkinnanvaraisuus on silti otettava huomioon. Anonymiteetti ja fyysinen koskemattomuus madaltavat tietysti kynnystä vähemmän sivistyneeseen toimintaan. Samalla kuitenkin nettikeskustelussa on ehkä helpompi tuoda esille eriäviä mielipiteitä kuin kasvokkain.

Internetistä löytyvän tiedon luotettavuus herätti myös keskustelua. Korostettiin tutkijan lukutaidon merkitystä käytetyn median käsittelyssä. Internetin ominaispiirteet on tiedostettava. Tässäkin jokaisen tutkimuksen yksilöllisyys nousee tärkeäksi tekijäksi.

Kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi nostettiin Skype, erilaiset Facebook-yhteisöt sekä Pro anorektikot. Massamedia yleensä on jätetty syrjään tieteenalamme tutkimuskohteiden joukosta, kenties liian helppouden takia? "Kärsivän antropologin" kuva suhteessa netissä surffaavaan toveriin nostettiin esille. Eikö netissä voi olla yhtä vaikeaa kun jossain viidakossa? No, malariaa on vaikea hankkia johtoja pitkin...

maanantai 3. toukokuuta 2010

Kyberetnografiasta kimmonnut kommentti

Taannoin Lapin Kansa (11.7.2009) uutisioi Obaman puheesta, joka käsitteli Afrikan kehitysapua. Obaman mukaan "länsimainen apu tulee sitoa yhteen hallinnon toimivuuden kanssa, sillä vain yhteistyöllä saadaan aikaan yhteiskunnallinen muutos." Eikö siis ei-länsimaista apua tule sitoa yhteen hallinnon toimivuuden kanssa? Vai eivätkö muut maat kuin Länsi auta Afrikkaa? Hmm.

Tänään Petterin esittelemässä artikkelissa (Haverinen 2009) käytettiin useamman kerran termiä länsimainen (länsimainen elämantapa, länsimaiset ominaisuudet, länsimainen ihminen) ja Markon artikkelissa (Kuntsman 2004) kritisoitiin koko käsitteen käyttöä. Useinhan länsimaisuudella viitataan johonkin moderniin, teollistuneeseen, yksilölliseen, rationaaliseen, liberaaliin, teknologiseen, materialistiseen, tieteelliseen sekä ei-perinteiseen, ei-hengelliseen, ei-konservatiiviseen, ei-köyhään jne. joka koetaan olevan peräisin maantieteelliseltä alueelta, jota kutsutaan nimellä länsimaat. Tämän puhetavan mukaan tiede on länsimaista, Mäkkäri Kiinassa on länsimaistumista, uskonnottomuus leviää lännestä ja niin edelleen. 

Mikäpäs siinä, jos ajattelee näinkin monimuotoisen käsitteen olevan tarpeeksi terävä kuvaamaan kutakin käsillä olevaa ilmiötä. Toisaalta, miksi ei voisi tarkemmin puhua kreikkalaistumisesta kun yhteiskunnallinen päätöksenteko tieteellistyy. Onhan Kreikka järjestäytyneen tieteen kehto Euroopassa. Kun McDonald's avattiin Kiinassa, miksi puhuttiin amerikkalaistumisesta eikä vaikkapa sanbernardinolaistumisesta (McDonald'sin kotipaikka)? Kun taas puhutaan maallistumisesta, miksi sitä kutsutaan länsimaistumiseksi, vakka ensimmäiset kuvaukset ateismista ovat kotoisin Intiasta?

Jos tällainen kuvailu tuntuu oudolta, voidaan kysyä miksi johonkin ilmiöön ylipäätään pitää liittää maantieteellinen alue. Ehkä on niin, että käsitämme ilmiöt paremmin, jos liitämme niihin jonkinlaisen alkupaikan. Käsitteen "länsimainen" kohdalla ehkä haluamme kuvitella maailmamme jakaantuneen kahtia, länteen ja ei-länteen.

Ajatellaanpa seuraavaa harmittomalta näyttävää uutista.



Miksi uutisessa puhutaan nimenomaan länsimaisesta kuluttajasta? Tarkempi analyysi nimittäin osoittaa, että haastateltu asiantuntija pohjaa tietonsa vain muutamasta maasta saatuihin tuloksiin. On toki luvallista yleistää, jos sen tekee avoimesti, mutta kuinka asia on lisäaineiden kanssa länsimaiden ulkopuolella - vai kiinnostaako se meitä? Entä tarkoittaako juttu sitä, että länsimainen ruokavalio on oletettavasti lisäaineiden suhteen niin uniformaali, että alue muodostaa mielekkään yksikön? Jos niin on, niin eikö olisi mielenkiintoista tietää kuinka erilaista lisäaineiden käyttö on ei-lännessä - onko se vaikkapa mittavampaa tai vähäisempää.

Entä millainen "Länsi" ilmenee seuraavassa jutussa?


Jos lasten syöpähoidossa länsimaissa on saavutettu yhä parempia tuloksia, niin tarkoittaako tämä sitä, että esim. Japanissa, Etelä-Koreassa, Intiassa, Kiinassa jne. junnataan paikoillaan? Epäilen. Jos ei, niin eikö olisi kiva tietää kuinka muualla menee? Vai tarkoittaako juttu kuitenkin, että myös ympäri maailmaa syöpähoidot ovat edistyneet, mutta jostain syystä kirjoittaja vain halusi rajata kohteekseen pienemmän ja tutumman yksikön?

Entä olenko jaarittelija, jos ihmettelen länsimaista taloutta seuraavassa jutussa?

Onko inflaatio siis ilmiö, joka köyhdyttää vain länsimaiden väestöä? Vai onko niin, että tässä(kin) tapauksessa juttu itse asiassa koskee koko maailmaa, mutta meitä vain ei kiinnosta mitä tapahtuu kuvitellun Lännen ulkopuolella?

Nyt tarvitaan Rambon apua. Mutta kenet Rambo pelastaakaan?


Valitettavasti Rambo tai oikeastaan Hollywoodin käsikirjoittajat, studiopomot ja me katsojat olemme kiinnostuneita vain kun "länsimaalaiset" ovat pulassa. Jos kysymys olisi ollut vaikkapa kazakstanilaisista ihmisoikeusaktivisteista, Rambo tuskin olisi vaivautunut.



Media, populaarikulttuuri ja "jopa" tiede tulvivat vastaavanlaisia esimerkkejä, joista toiset ovat perustellumpia kuin toiset. Mikäpäs siinä. Länsi on länsi jos niin halutaan, mutta tieteellisen tekstin kohdalla täytyy olla tarkkana, ettei A) vahingossa rajaa jotain oleellista pois kutsumalla globaalia ilmiötä länsimaiseksi tai B) tee turhaa yleistystä kutsumalla muutamassa maassa tapahtuvaa asiaa länsimaiseksi.


Muutoin olen sitä mieltä, että välttäkää termiä kuin ruttoa. (Paitsi jos tutkitte kuinka termiä käytetään.)


Kuvat ovat hum. tiedekunnalle 25.08.2009 esittämästäni näyteluennosta.

Pitäisikö Suomesta tulla monikulttuurinen?

...kysyy Tuomas Enbuske. Ajankohtainen aihe, josta keskustelee mm. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman ja vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj.

Klikkaa tästä jos haluat kuunnella.
Keskustelua myös Enbusken blogissa.



Kuva Enbusken ohjelman sivuilta.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Ryhmä neljän artikkelit

R4: Erja Krapu, Marko Kärkkäinen ja Petteri Laasanen

Teema: Internetin haasteet ja mahdollisuudet kenttätyölle ja antropologialle

Artikkeli yxi: Haverinen, Anna (2009). Trobriand-saarilta internetiin – antropologisen kenttätyön haasteita virtuaalisessa ympäristössä.

Artikkeli kaxi: Kuntsman, Adi (2004). Cyberethnography as home-work.

Artikkeli colme: Wilson & Peterson (2002). The Anthropology of Online Communities.


Postausta omin luvin muokannut JJ.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Ryhmä 3:n keskustelun tiivistelmä

Tiivistelmä Ryhmän 3 keskustelusta aiheella "Naiskuva ja sen murtaminen"

Pohdittavana oli kolme kysymystä

Ensin kysyimme: Mitä muita (artikkeleissa mainittujen lisäksi) marginalisoituja sosiaalisia ryhmiä voisi tutkia?

Kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi nousivat etenkin "peräkammarin pojat" ja pelimiehet (joita jo sosiologian puolella on ilmeisesti tutkittu), sekä muut yleisesti negatiivisiksi mielletyt ryhmät kuten anarkistit. Esim. alkoholisoituneet "alan" miehet (tai naiset) olisivat oiva osallistuvan havainnoinnin kohde. Kysyntää olisi tutkimukselle joka rikkoo totuttuja normeja ja kohdistuu tabuihin. Tästä tärppinä suomalainen dokumenttielokuva Reindeerspotting ja sitä innoittanut fiktiivinen elokuva Trainspotting.

Toiseksi kysyimme stereotypioiden hyödyistä ja haitoista.

KLeskustelu pyörti siinä että ei nyt välitetä' minun tpoyoistate ei naureta siellä. tuota mitä se olikaan stereotypiat että niistä on haittaa silloin kun niitä käytetään väärin. Ja stereotypiat yleensä oh hyödyllisiä kun pikaisersti yritettäään luoda ensivakutelmia ja ilmeisesti joku biolgia antropolgoa oli sitä mieltä että stereoptupstap0i on h ytäv -ä evoluution kannalta selvitumiustaä jos tilu uylivarpovaiseksi ja jäi henk9n nm.

Kolmanneksi halusimme pohtia kriittisyydenb merkitystä tutkimuksessa.

Esitettiin ajatus, onko kriittisyys muuta kuin näkökulmaero tutkimustuloksissa. Kriittisen tutkimuksen mietittiin myös olevan poliittista. Onko kaikki poliittista? Joko objektiivinen tiede tai poliittinen (subjektiivinen) tutkija on väärässä. Parempi olisi kenties olla suoraan poliittinen kuin rivien välistä salaillen heitellä poliittisia asioita.

Yleisesti ottaen keskustelussa kritisoitiin Mäkisen käyttämää termistöä ja metodologiaa. Artikkelissa puhuttiin sosiaalisesta ja ontologisesta konstruktionismista, joiden merkityksen tarkempi pohdinta herätti kysymyksiä tutkimuksen ilmaisun järkevyydestä. Gubriumin artikkeli taas herätti pohdintaa Twelve-Stepsin kulttuurisista juurista - minkälaisen kulttuurin tuote se on? - ja kaiken suhteellisuudesta.

Hyvää ytöä.

Musta aukko ja muita ajatuksia Kanervan ja Antin artikkeleista

K. ja A. valitsivat esiteltäväksi kelpo artikkelit. Myös etnologiassa huumeet ja seksi myyvät. Tällä en tarkoita sitä, että em. aiheet olisivat vain strategisesti (esim. rahoituksen ja median kiinnostuksen kannalta) hyviä, vaan hyviä lähinnä siksi, että ne käsittelevät tabuja. Tabut taas ovat vähän niin kuin mustat aukot. Ne voi havaita vain epäsuorasti, niissä ikään kuin tiivistyy kulttuurinen arvomaailma niin, ettei valo pääse niistä pakenemaan. Lisäksi niillä on valtava veto/painovoima jopa siinä määrin, että ne vääristävät ympäröivää aika-avaruutta. Tietynlainen pimeys (fysikaalinen tai moraalinen) liittyy kumpaankin ilmiöön.

Musta aukko -analogian lisäksi Gubriumin* artikkeli sai minut ajattelemaan millainen on addiktioihin liitetty ihmiskuva (vinkki: hyvä graduaihe): kuinka addiktioista "kärsivät" ihmiset representoidaan kulttuurisina, sosiaalisina, hengellisinä ja psykofyysisinä kokonaisuuksina; kuinka vastuu addiktiosta ns. narratoidaan (kasvatus, geenit, ympäristö, vastoinkäymiset jne.), puhumattakaan siitä mitkä ihmisen lukemattomista addiktioista lasketaan haitallisiksi addiktioiksi.

Mäkisen kirjoittama artikkeli käsitteli myös seksuaalisuutta, tabua, joka on pikku hiljaa alkanut tulla hyväksytyksi tutkimuskohteeksi. Varsinkin naisten seksuaalisuus (niin tieteessä kuin populaarikulttuurissa, sinkkuna tai aviossa) nähdään entistä hyväksyttävämpänä ja positiivisempana asiana kun taas miehen seksuaalisuus viittaa useimmin johonkin alistavaan, säälittävään ja perverssiin. Olisiko syynä sovinismin pitkä perinne.

Saa kommentoida!


* Pieni yksityiskohta Aline Gubriumista: hän on antropologi ja kansanterveyden professori; mielenkiintoista kuinka USAssa voivat olla hyvinkin erilaisissa töissä verrattuna Suomeen.
Yllä oleva kuva on peräisin Nasalta, julkaistu sivustolla One Simple Principle.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Tiivistelmä keskustelusta 19.4.

Vastauksia pohdintatehtäviin

  1. Millä alueilla juuri tällä hetkellä olisi tärkeää tehdä tutkimusta ja miten totuttuja metodeja ja etiikkaa joutuisi siellä muokkaamaan?

Tärkeiksi tutkimuskohteiksi mainittiin mm. poliittisen ääriryhmät, fundamentalistit ja alueet, joilla käydään sotaa. Sota-alueiden tutkimisessa on lähtökohtaisesti kyseenalaista, voiko alueelle ylipäätään mennä ja vaikka voi, haluaako kukaan mennä tutkimaan epävakaata aluetta. Vertailukohtana mainittiin Yhdysvaltojen sotajoukkojen mukana kulkevat toimittajat, joiden tuottama tieto on perin yksipuolista.

Kentän olosuhteet – erityisesti väkivaltaisuus - voivat tulla myös yllätyksenä, kuten toisessa artikkelissa tapahtui. Onko kyse aina taustatutkimuksen vai saatavilla olevan tiedon puutteellisuudesta?


Pohdimme myös keskustelun ulkopuolella maantieteellisiä tutkimuksellisesti kiinnostavia alueita, jotka ovat arvaamattomia: Turkki ja Kurdistan, Israel ja Palestiina, Iran sekä Irak.

Ei-väkivaltaisista, mutta metodien ja tutkimusetiikan uudelleenpohtimista vaativista alueista, joita olisi tärkeää tutkia, tuli meille mieleen Pohjois-Korea. Keskustelussa nousi esille myös Kiina ja sen sananvapaus- ja demokratiatilanteen tutkiminen.


  1. Jos totutut keinot tiedon tallentamiseen puuttuvat, miten tutkimuksesta tehdään uskottava?

Tutkimus, jossa ei ole voitu tallentaa mitään eikä pääsääntöisesti tehdä edes muistiinpanoja, koettiin hyvin ongelmallisena uskottavuuden kannalta. Etnologian – kuten ei muidenkaan tieteenalojen – uskottavuutta tieteenä ei varmasti edistä tutkimus, jossa tutkija ulkomuistista ja itsereflektoiden kertoo oleskelustaan kentällä. Ainoana mahdollisena ulospääsytienä mainittiin useamman tutkimusavustajan käyttö, jolloin tieto ei perustu yhden henkilön muistiin.


  1. Mitä hyötyä kirjoittajien ajatuksista voisi olla muussa kuin väkivallan tutkimisessa?

Paikallisetiikkaa ja tilannekohtaista toimintaa pidettiin hyvänä käytäntönä kaikessa etnologisessa tutkimuksessa. Informanttien kuunteleminen ja huomioiminen enemmän ei ole vain väkivaltaiselle alueelle soveltuvaa eettistä toimintaa, vaan auttaa jokaisella kentällä.


AAA:n eettisen koodiston käsitys tutkijan ja tutkittavan suhteesta on toisen kirjoittajan mielestä kolonialismin perintöä, joka nostettiin ilmi myös keskustelussa – osa AAA:n koodistosta vaikutti ”vanhahtavalta”, joskin koodistoa on viimeaikoina päivitetty. Kokonaisvastuu kenttätyötilanteesta ja sen hallinnasta ei kuitenkaan ole vain tutkijalla, vaan informantti on itse paras turvallisuutensa suojelija ja siten joissain tapauksissa myös paras tutkijan turvallisuuden suojelija.


MUITA HUOMIOITA

Puolen valinta kentällä

Tutkija asettuu epästabiililla kentällä automaattisesti jonkun puolelle aloittaessaan tutkimuksensa heistä tai asuessaan heidän kanssaan. Samalla hän asettuu tahtomattaan toisia vastaan. Tilanteesta riippuen tutkijalle voi myöhemmin olla mahdotonta enää tutkia vastakkaista puolta kentällä. Usein tutkija päätyy myös informanttien silmissä edustamaan jotakin, jota ei itse koe edustavansa.


Kantaaottava antropolgia?

Kantaaottavat antropologit ovat harvassa. Militanttiantropologia?

Missä menee antropologin ja ihmisyyden raja? Täytyykö antropologin seurata sivusta väkivaltatilannetta puuttumatta siihen itse? Väkivaltaa tutkittaessa omatunto voi olla paras eettinen mittari. Kumpi on enemmän oikein, estää yksittäisen ihmisen kärsimys vai tuottaa tutkimustietoa, joka paljastaa vääryyden laajalle ihmisjoukolle ja päättäjille?


tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ryhmän 3 alustus: Naiskuva

Ryhmä 3: Kanerva Juntti & Antti Kiviranta
Teema: naiskuva, naiseus, sukupuoli
Artikkeli 1: Mäkinen, Arja 2006. Epäilyttävä naishenkilö – Mielikuva yksineläjänaisen seksuaalisuudesta. [Elore]
Artikkeli 2: Aline Gubrium 2008. Writing against the Image of the Monstrous Crack Mother. [Journal of Contemporary Ethnography]
Alustuspäivämäärä: 26.4.2010.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Huomioita tänään käsitellyistä artikkeleista

Mielenkiintoisesta keskustelusta johtuen jäi sanomatta muutama mieleen painunut seikka tänään käsitellyistä artikkeleista:

Hannah E. Gillin artikkeli

- Hyvä, ja yllättävän ymmärrettävä artikkeli

- Antropologiassa funktionalismin aikakaudella painotettiin yhteisön harmoniaa eli kuinka toimivaksi systeemiksi ihmisryhmät ikään kuin "luonnollisesti" muokkaantuvat. Nykytutkimuksessa huomoidaan enemmän kulttuurinsisäisiä riitasointuja

- Tutkija pohti pitäisikö kentän väkivallasta puhua, sillä tutkittavasta oli jo valmiiksi huono kuva USAssa; valitsi lopulta eksplisiittisyyden tien

- viittaa Napoleon Chagnonin teokseen The Fierce People 1968, josta keskusteltiin tunnilla

- Etnografi on kävelevä poliittinen maalitaulu

- Tieteenalan sisäisestä kulttuurista: ikävät tapahtumat kentällä ovat usein initiaatioriitti etnografille

- Jos väkivalta, konflikti, katastrofi tai muu odottamaton asia pilaa alkuperäisen suunnitelman, se ei tarkoita etteikö saisi silti aikaan mielenkiintoista tutkimusta, kunhan on valmis soveltamaan

Kovats-Bernatin artikkeli

- Väkivallan uhka ei näy metodikuvauksissa tai teoriassa EIKÄ siitä puhuta koulutuksessa

- Jopa vähäinen uhka tai ahdistelu vaikuttaa tutkimukseen

- Nouseva tieteenalan haara: väkivallan ja terrorin antropologia

- Antropologia olettaa ihanteelliset olosuhteet kanssakäymiseen tutkittavien kanssa [mikä on tavallaan aika ylimielistä]

- Antropologit näkevät väkivaltaisuuden usein jonkinlaisena häiriötekijänä kulttuurissa; se on kierrettävä ja sen vaikutus dataan minimoitava, että voidaan tutkia "itse kulttuuria", vaikka väkivalta on OSA kulttuuria; kulttuurisesti merkittävänä ilmiönä väkivalta ei eroa sukulaisuudesta, taloudesta, kielestä tai muista sosiaalisista suhteista, joita antropologiassa tutkitaan

Yleinen huomio: kummatkin kirjoittajat miettivät kuinka kirjoittaa väkivalta auki – vai kirjoittaako ollenkaan; etnografithan usein haluavat välttää tutkittavan ryhmän leimaamista, varsinkin jos nämä ovat marginalisoitunut ryhmä ja jo muutenkin huonossa asemassa ympäröivässä yhteiskunnassa

Toinen yleinen huomio: tällä kertaa tutkijoiden väittämä siitä, että aihetta ei ole juuri tutkittu aikaisemmin, pitää paikkansa; sotaa ja väkivaltaisuutta sinänsä on tutkittu jonkin verran – tai aika paljonkin klassisessa antropologiassa, mutta ei niinkään niin että tutkija on väkivaltaisella kentällä; monet tutkijat ovat kuitenkin ovat kokeneet ahdistelua ja väkivallan uhkaa

Antropologia sodassa

"Anthropologists have traditionally had a pretty wonkish reputation, earnestly taking field notes while interviewing a tribal chief or lecturing in some college classroom about the intricacies of indigenous clan-systems. If the Pentagon has its way, though, more anthropologists will exchange their tweed for military fatigues and leave the halls of academe for the front lines. For the past two years, the U.S. military has embedded anthropologists and other social scientists with American troops in order to improve the Army's cultural IQ. But last week the American Anthropological Association (AAA) released a report coming out strongly against the program, saying that in both concept and application, it "can no longer be considered a legitimate professional exercise of anthropology." [LUE JUTTU LOPPUUN.]
Time (13.12.2009) kertoo antropologeista ja antropologian käytöstä sodassa. Lue oheinen juttu loppuun, kommentoi ja kerro lyhyesti (tai pitkästi) mitä mieltä olet (tai mitä sinulle tulee mieleen) asiasta.



keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

tiivistelmä 12.4. keskustelusta

Tiivistelmä

Globaalistunut kulutuskulttuuri ja autenttisuus

Autenttisuudesta puhuttaessa on ruoka hyvä esimerkki sen ollessa niin merkityksellinen osa kulttuureja.

Onko ikinä ollutkaan autenttista ruokakulttuuria?

Asiaan on kaksi näkökulmaa, kaksi koulukuntaa. Toisen (sosiologinen) näkemys on, ettei ole olemassa mitään autenttista, vaan kaikki on sosiaalisesti rakentunutta. Toisen koulukunnan näkökulman mukaan esimerkksi tarpeeksi kaukaa menneisyydestä voi löytyä autenttisuus.

Mikä on autenttista ruokaa Suomessa?

Riisipiirakka? Riisipiirakan ainesosa riisi ei ainakaan ole autenttinen suomalainen ruoka-aine. ”Autenttisiksi” ruuiksi määritellään yleensä joko eliitin suosimat (juhla)ruoat ja herkut, kuten riisipiirakka, tai kansanomaiset, jokapäiväiset ruuat. Ylipäätään autenttista voi olla sellainen ruoka, joka sijoittuu maantieteellisesti tietyn alueen sisälle. Autenttisuus voi myös olla muinaisjäänne, historiallinen reliikki. Monesti myös jokin erikoisuus nostetaan autenttiseksi. Paikallisuus on kova sana autenttista etsittäessä: esim. ”aidot” Esterin letut.

Autenttisuus on nykyaikana kaupallistettu hyvin tehokkaasti. Kuitenkin kaupallistetut ”autenttisuudet” ovat joutuneet tekemään paljon kompromisseja sopiakseen tietyn asiakaskunnan tarpeisiin.

-ideologinen mielikuvien taso → Coca-cola on ”real thing”, vaikka tosiasiassa sen taustalla löyhä moraali.

-kulutus on lähes aina johonkin ideologiaan liittyvää!

-esim. kiinalaiselta tai intialaiselta ravintolalta odotetaan edes jotain ”autenttista”. Edes muiden vastaavien ravintoloiden keskuudessa. Pelkkä ruoka ei ehkä riitä; kokemukseen liittyy mm. musiikki, lautaset jne.

-Ravintolan tulee olla autenttinen, ei niinkään ehkä ruuan.

-antropologiassa puhutaan "pizza-efektistä" kun siirtolaisten mukana jokin kulttuurin elementti muuttuu ja palaa takaisin alkuperäisestä hyvinkin poikkeavana.

”Autenttiset” ruuat ovat symboleja, joiden tarkoitus on tehdä heterogeenisestä massasta yhteneväinen.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Ryhmän 2 artikkelit

Alustus 19.4.2010
Sini Hirvonen
Hilla Isomäki
Teema: kenttätyön haasteet ja tutkimusetiikka

Negotiating Dangerous Fields: Pragmatic Strategies for Fieldwork Amid Violence and Terror

Finding a middle ground between extremes: notes on researching transnational crime and violence

Coca Cola -mainos ja suomalainen maku

Päivän teemaan liittyen Coca Colan TV-mainos, joka ilmestyi aikoinaan myös Suomessa, mutta on suomalaiseen makuun himpun liian imelä - ongelma joka koskee monia muitakin amerikkalaisia tuotteita Pohjoismaissa.

Jari Tervon kolumni ja Taco Bellin chihuahua

Koska tänään puhuttiin muun muassa etnisestä ruuasta, voivat innokkaimmat kuunnella Jari Tervon lyhyen (5 min.) radiokolumnin suomalaisesta ruokakulttuurista - tai oikeastaan sen olemattomuudesta - klikkaamalla tästä*. Oletteko samaa mieltä Tervon kanssa?

Gaytánin artikkelissa käsiteltiin myös Taco Bellin maskottia, meksikolaisittain englantia puhuvaa chihuahuaa, joka on aiheuttanut närkästystä monien amerikkalaisten ja meksikolaisten keskuudessa. Epäsensitiivistä sterotyypittelyä vai sympaattista mainontaa? Katso ja mieti.





* Tervon kolumni on kuunneltavissa 19.5.2010 asti.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kun alustus on pidetty: tiivistelmä blogiin

Ryhmän esittelemän inspiroivan alustuksen ja sitä seuranneen pohdinta- ja keskustelutuokion jälkeen ryhmä kokoaa keskustelussa käsitellyt puheenvuorot yhteen tiivistelmäksi, joka julkaistaan blogissa. Blogipostaus voidaan otsikoida tyyliin: "Ryhmä 1: keskustelua hindulaisuudesta" ja siinä esitellään itse pohdintakysymys ja lyhyesti keskustelun pääpointit. Pituus on joustava, mutta minimissään noin 200 sanaa (vastaa n. puolikasta Word-sivua) riittää ja 1000 sanaa alkaa olla turhan paljon. Keskustelua voi jatkaa vielä blogissa kommentoimalla tiivistelmää.

Ryhmän PPT-alustuksen voi lähettää osoitteeseen jukka.jouhki@jyu.fi, jonka jälkeen se ilmaantuu osioon Luentomateriaalia mahd. pian.

Ennen alustusta: kun olette päättäneet ryhmän käsittelemästä teemasta...

Kun ryhmänne on valinnut alustukselleen teeman ja artikkelit, ilmoittakaa asiasta blogissa viim. viikkoa ennen esitystä, vaikkapa alla olevaan tyyliin. Mainitkaa teemanne ja laittakaa artikkeleiden nimien kohdalle hyperlinkki itse artikkeliin.

Ryhmä 1: Anderson, Asikainen, Attila.
Teema: hindulaisuus (tämän voi myös laittaa otsikkokenttään)
Artikkeli 1: White, David 2006. Digging Wells While Houses Burn*. History and Theory.
Artikkeli 2: Bauman, Chad ja Saunders, Jennifer B. 2009. Out of India: Immigrant Hindus and South Asian Hinduism in the USA. Religion Compass.
Artikkeli 3: Van Der Veer, Peter 1999. Hindus: A Superior Race. Nations and Nationalism.
Alustuspäivämäärä: 1.5.2010.

* Kun kirjoitat blogitekstiä, hyperlinkin artikkeliin saat tehtyä maalamalla artikkelin nimen, klikkaamalla valikosta "Linkki" (tai painamalla CTRL+K) ja kopioimalla artikkelin URL-osoitteen. Osoite liitetään (CTRL+V) avautuneeseen linkkikenttään. Hädän tullen ota yhteyttä opettajaan.

Ks. myös muistin virkistykseksi "Kriittisen luennan kulku" luentomuistiinpanoista (Luento 15.03.2010.ppt diat 4-6)

Ryhmät ja alustuspäivät

Alla alustusta varten muodostetut ryhmät ja esityspäivämäärät. Ryhmät voivat ottaa yhteyttä minuun jos tulee tarvetta organisoida kokoonapanoa uudelleen.

R1: Arponen, Haataja, Harjunpää (12.4.)
R2: Hirvonen, Isomäki (19.4.)
R3: Juntti, Kiviranta (26.4.)
R4: Krapu, Kärkkäinen, Laasanen (3.5.)
R5: Musta, Naukkarinen, Riihimäki (10.5.)
R6: Mäkelä, Ruppa (17.5.)
R7: Varis, Vuorensyrjä (24.5.)

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Tervetuloa kurssille!

Tällä luentokurssilla pohditaan mikä on ajankohtaista etnologiassa ja esitellään tieteenalan viimeaikaisia julkaisuja. Avainsanoja ovat kriittisyys, reflektointi ja keskustelu. Kurssin suorittamiseksi tarvitsee
  1. tehdä ryhmässä alustus ajankohtaisesta tutkimusteemasta,
  2. osallistua tutkimuksista käytäviin keskusteluihin ja
  3. kirjoittaa kirja-arvio.
Ryhmäalustusta varten tarvittaviin tuoreisiin tutkimusartikkeleihin pääset käsiksi viereisestä Journaaleja-listalta. Artikkelien lukua/tulostusta varten täytyy olla yliopiston verkossa.

Kirja-arvioon voit valita teoksen Arvosteltavia väitöskirjoja -listalta. Kohdassa Kirja-arvosteluja malliksi on linkkejä erilaisiin arvioihin, joista voi ottaa mallia sekä HY:n oikeustieteellisen tiedekunnan ohjeita kirja-arvosteluun. Myös ma 22.3. luentokalvot kirja-arviosta ilmaantuvat listaan myöhemmin.

Kaikki muutkin luennolla käsiteltävät digitaaliset aineistot (artikkelit, PPT-esityksen jne.) ilmestyvät ajallaan blogiin. Voit myös vapaasti kommentoida tänne kaikkea mitä kurssilla ja blogissa tapahtuu.