tiistai 27. huhtikuuta 2010

Ryhmä neljän artikkelit

R4: Erja Krapu, Marko Kärkkäinen ja Petteri Laasanen

Teema: Internetin haasteet ja mahdollisuudet kenttätyölle ja antropologialle

Artikkeli yxi: Haverinen, Anna (2009). Trobriand-saarilta internetiin – antropologisen kenttätyön haasteita virtuaalisessa ympäristössä.

Artikkeli kaxi: Kuntsman, Adi (2004). Cyberethnography as home-work.

Artikkeli colme: Wilson & Peterson (2002). The Anthropology of Online Communities.


Postausta omin luvin muokannut JJ.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Ryhmä 3:n keskustelun tiivistelmä

Tiivistelmä Ryhmän 3 keskustelusta aiheella "Naiskuva ja sen murtaminen"

Pohdittavana oli kolme kysymystä

Ensin kysyimme: Mitä muita (artikkeleissa mainittujen lisäksi) marginalisoituja sosiaalisia ryhmiä voisi tutkia?

Kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi nousivat etenkin "peräkammarin pojat" ja pelimiehet (joita jo sosiologian puolella on ilmeisesti tutkittu), sekä muut yleisesti negatiivisiksi mielletyt ryhmät kuten anarkistit. Esim. alkoholisoituneet "alan" miehet (tai naiset) olisivat oiva osallistuvan havainnoinnin kohde. Kysyntää olisi tutkimukselle joka rikkoo totuttuja normeja ja kohdistuu tabuihin. Tästä tärppinä suomalainen dokumenttielokuva Reindeerspotting ja sitä innoittanut fiktiivinen elokuva Trainspotting.

Toiseksi kysyimme stereotypioiden hyödyistä ja haitoista.

KLeskustelu pyörti siinä että ei nyt välitetä' minun tpoyoistate ei naureta siellä. tuota mitä se olikaan stereotypiat että niistä on haittaa silloin kun niitä käytetään väärin. Ja stereotypiat yleensä oh hyödyllisiä kun pikaisersti yritettäään luoda ensivakutelmia ja ilmeisesti joku biolgia antropolgoa oli sitä mieltä että stereoptupstap0i on h ytäv -ä evoluution kannalta selvitumiustaä jos tilu uylivarpovaiseksi ja jäi henk9n nm.

Kolmanneksi halusimme pohtia kriittisyydenb merkitystä tutkimuksessa.

Esitettiin ajatus, onko kriittisyys muuta kuin näkökulmaero tutkimustuloksissa. Kriittisen tutkimuksen mietittiin myös olevan poliittista. Onko kaikki poliittista? Joko objektiivinen tiede tai poliittinen (subjektiivinen) tutkija on väärässä. Parempi olisi kenties olla suoraan poliittinen kuin rivien välistä salaillen heitellä poliittisia asioita.

Yleisesti ottaen keskustelussa kritisoitiin Mäkisen käyttämää termistöä ja metodologiaa. Artikkelissa puhuttiin sosiaalisesta ja ontologisesta konstruktionismista, joiden merkityksen tarkempi pohdinta herätti kysymyksiä tutkimuksen ilmaisun järkevyydestä. Gubriumin artikkeli taas herätti pohdintaa Twelve-Stepsin kulttuurisista juurista - minkälaisen kulttuurin tuote se on? - ja kaiken suhteellisuudesta.

Hyvää ytöä.

Musta aukko ja muita ajatuksia Kanervan ja Antin artikkeleista

K. ja A. valitsivat esiteltäväksi kelpo artikkelit. Myös etnologiassa huumeet ja seksi myyvät. Tällä en tarkoita sitä, että em. aiheet olisivat vain strategisesti (esim. rahoituksen ja median kiinnostuksen kannalta) hyviä, vaan hyviä lähinnä siksi, että ne käsittelevät tabuja. Tabut taas ovat vähän niin kuin mustat aukot. Ne voi havaita vain epäsuorasti, niissä ikään kuin tiivistyy kulttuurinen arvomaailma niin, ettei valo pääse niistä pakenemaan. Lisäksi niillä on valtava veto/painovoima jopa siinä määrin, että ne vääristävät ympäröivää aika-avaruutta. Tietynlainen pimeys (fysikaalinen tai moraalinen) liittyy kumpaankin ilmiöön.

Musta aukko -analogian lisäksi Gubriumin* artikkeli sai minut ajattelemaan millainen on addiktioihin liitetty ihmiskuva (vinkki: hyvä graduaihe): kuinka addiktioista "kärsivät" ihmiset representoidaan kulttuurisina, sosiaalisina, hengellisinä ja psykofyysisinä kokonaisuuksina; kuinka vastuu addiktiosta ns. narratoidaan (kasvatus, geenit, ympäristö, vastoinkäymiset jne.), puhumattakaan siitä mitkä ihmisen lukemattomista addiktioista lasketaan haitallisiksi addiktioiksi.

Mäkisen kirjoittama artikkeli käsitteli myös seksuaalisuutta, tabua, joka on pikku hiljaa alkanut tulla hyväksytyksi tutkimuskohteeksi. Varsinkin naisten seksuaalisuus (niin tieteessä kuin populaarikulttuurissa, sinkkuna tai aviossa) nähdään entistä hyväksyttävämpänä ja positiivisempana asiana kun taas miehen seksuaalisuus viittaa useimmin johonkin alistavaan, säälittävään ja perverssiin. Olisiko syynä sovinismin pitkä perinne.

Saa kommentoida!


* Pieni yksityiskohta Aline Gubriumista: hän on antropologi ja kansanterveyden professori; mielenkiintoista kuinka USAssa voivat olla hyvinkin erilaisissa töissä verrattuna Suomeen.
Yllä oleva kuva on peräisin Nasalta, julkaistu sivustolla One Simple Principle.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Tiivistelmä keskustelusta 19.4.

Vastauksia pohdintatehtäviin

  1. Millä alueilla juuri tällä hetkellä olisi tärkeää tehdä tutkimusta ja miten totuttuja metodeja ja etiikkaa joutuisi siellä muokkaamaan?

Tärkeiksi tutkimuskohteiksi mainittiin mm. poliittisen ääriryhmät, fundamentalistit ja alueet, joilla käydään sotaa. Sota-alueiden tutkimisessa on lähtökohtaisesti kyseenalaista, voiko alueelle ylipäätään mennä ja vaikka voi, haluaako kukaan mennä tutkimaan epävakaata aluetta. Vertailukohtana mainittiin Yhdysvaltojen sotajoukkojen mukana kulkevat toimittajat, joiden tuottama tieto on perin yksipuolista.

Kentän olosuhteet – erityisesti väkivaltaisuus - voivat tulla myös yllätyksenä, kuten toisessa artikkelissa tapahtui. Onko kyse aina taustatutkimuksen vai saatavilla olevan tiedon puutteellisuudesta?


Pohdimme myös keskustelun ulkopuolella maantieteellisiä tutkimuksellisesti kiinnostavia alueita, jotka ovat arvaamattomia: Turkki ja Kurdistan, Israel ja Palestiina, Iran sekä Irak.

Ei-väkivaltaisista, mutta metodien ja tutkimusetiikan uudelleenpohtimista vaativista alueista, joita olisi tärkeää tutkia, tuli meille mieleen Pohjois-Korea. Keskustelussa nousi esille myös Kiina ja sen sananvapaus- ja demokratiatilanteen tutkiminen.


  1. Jos totutut keinot tiedon tallentamiseen puuttuvat, miten tutkimuksesta tehdään uskottava?

Tutkimus, jossa ei ole voitu tallentaa mitään eikä pääsääntöisesti tehdä edes muistiinpanoja, koettiin hyvin ongelmallisena uskottavuuden kannalta. Etnologian – kuten ei muidenkaan tieteenalojen – uskottavuutta tieteenä ei varmasti edistä tutkimus, jossa tutkija ulkomuistista ja itsereflektoiden kertoo oleskelustaan kentällä. Ainoana mahdollisena ulospääsytienä mainittiin useamman tutkimusavustajan käyttö, jolloin tieto ei perustu yhden henkilön muistiin.


  1. Mitä hyötyä kirjoittajien ajatuksista voisi olla muussa kuin väkivallan tutkimisessa?

Paikallisetiikkaa ja tilannekohtaista toimintaa pidettiin hyvänä käytäntönä kaikessa etnologisessa tutkimuksessa. Informanttien kuunteleminen ja huomioiminen enemmän ei ole vain väkivaltaiselle alueelle soveltuvaa eettistä toimintaa, vaan auttaa jokaisella kentällä.


AAA:n eettisen koodiston käsitys tutkijan ja tutkittavan suhteesta on toisen kirjoittajan mielestä kolonialismin perintöä, joka nostettiin ilmi myös keskustelussa – osa AAA:n koodistosta vaikutti ”vanhahtavalta”, joskin koodistoa on viimeaikoina päivitetty. Kokonaisvastuu kenttätyötilanteesta ja sen hallinnasta ei kuitenkaan ole vain tutkijalla, vaan informantti on itse paras turvallisuutensa suojelija ja siten joissain tapauksissa myös paras tutkijan turvallisuuden suojelija.


MUITA HUOMIOITA

Puolen valinta kentällä

Tutkija asettuu epästabiililla kentällä automaattisesti jonkun puolelle aloittaessaan tutkimuksensa heistä tai asuessaan heidän kanssaan. Samalla hän asettuu tahtomattaan toisia vastaan. Tilanteesta riippuen tutkijalle voi myöhemmin olla mahdotonta enää tutkia vastakkaista puolta kentällä. Usein tutkija päätyy myös informanttien silmissä edustamaan jotakin, jota ei itse koe edustavansa.


Kantaaottava antropolgia?

Kantaaottavat antropologit ovat harvassa. Militanttiantropologia?

Missä menee antropologin ja ihmisyyden raja? Täytyykö antropologin seurata sivusta väkivaltatilannetta puuttumatta siihen itse? Väkivaltaa tutkittaessa omatunto voi olla paras eettinen mittari. Kumpi on enemmän oikein, estää yksittäisen ihmisen kärsimys vai tuottaa tutkimustietoa, joka paljastaa vääryyden laajalle ihmisjoukolle ja päättäjille?


tiistai 20. huhtikuuta 2010

Ryhmän 3 alustus: Naiskuva

Ryhmä 3: Kanerva Juntti & Antti Kiviranta
Teema: naiskuva, naiseus, sukupuoli
Artikkeli 1: Mäkinen, Arja 2006. Epäilyttävä naishenkilö – Mielikuva yksineläjänaisen seksuaalisuudesta. [Elore]
Artikkeli 2: Aline Gubrium 2008. Writing against the Image of the Monstrous Crack Mother. [Journal of Contemporary Ethnography]
Alustuspäivämäärä: 26.4.2010.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Huomioita tänään käsitellyistä artikkeleista

Mielenkiintoisesta keskustelusta johtuen jäi sanomatta muutama mieleen painunut seikka tänään käsitellyistä artikkeleista:

Hannah E. Gillin artikkeli

- Hyvä, ja yllättävän ymmärrettävä artikkeli

- Antropologiassa funktionalismin aikakaudella painotettiin yhteisön harmoniaa eli kuinka toimivaksi systeemiksi ihmisryhmät ikään kuin "luonnollisesti" muokkaantuvat. Nykytutkimuksessa huomoidaan enemmän kulttuurinsisäisiä riitasointuja

- Tutkija pohti pitäisikö kentän väkivallasta puhua, sillä tutkittavasta oli jo valmiiksi huono kuva USAssa; valitsi lopulta eksplisiittisyyden tien

- viittaa Napoleon Chagnonin teokseen The Fierce People 1968, josta keskusteltiin tunnilla

- Etnografi on kävelevä poliittinen maalitaulu

- Tieteenalan sisäisestä kulttuurista: ikävät tapahtumat kentällä ovat usein initiaatioriitti etnografille

- Jos väkivalta, konflikti, katastrofi tai muu odottamaton asia pilaa alkuperäisen suunnitelman, se ei tarkoita etteikö saisi silti aikaan mielenkiintoista tutkimusta, kunhan on valmis soveltamaan

Kovats-Bernatin artikkeli

- Väkivallan uhka ei näy metodikuvauksissa tai teoriassa EIKÄ siitä puhuta koulutuksessa

- Jopa vähäinen uhka tai ahdistelu vaikuttaa tutkimukseen

- Nouseva tieteenalan haara: väkivallan ja terrorin antropologia

- Antropologia olettaa ihanteelliset olosuhteet kanssakäymiseen tutkittavien kanssa [mikä on tavallaan aika ylimielistä]

- Antropologit näkevät väkivaltaisuuden usein jonkinlaisena häiriötekijänä kulttuurissa; se on kierrettävä ja sen vaikutus dataan minimoitava, että voidaan tutkia "itse kulttuuria", vaikka väkivalta on OSA kulttuuria; kulttuurisesti merkittävänä ilmiönä väkivalta ei eroa sukulaisuudesta, taloudesta, kielestä tai muista sosiaalisista suhteista, joita antropologiassa tutkitaan

Yleinen huomio: kummatkin kirjoittajat miettivät kuinka kirjoittaa väkivalta auki – vai kirjoittaako ollenkaan; etnografithan usein haluavat välttää tutkittavan ryhmän leimaamista, varsinkin jos nämä ovat marginalisoitunut ryhmä ja jo muutenkin huonossa asemassa ympäröivässä yhteiskunnassa

Toinen yleinen huomio: tällä kertaa tutkijoiden väittämä siitä, että aihetta ei ole juuri tutkittu aikaisemmin, pitää paikkansa; sotaa ja väkivaltaisuutta sinänsä on tutkittu jonkin verran – tai aika paljonkin klassisessa antropologiassa, mutta ei niinkään niin että tutkija on väkivaltaisella kentällä; monet tutkijat ovat kuitenkin ovat kokeneet ahdistelua ja väkivallan uhkaa

Antropologia sodassa

"Anthropologists have traditionally had a pretty wonkish reputation, earnestly taking field notes while interviewing a tribal chief or lecturing in some college classroom about the intricacies of indigenous clan-systems. If the Pentagon has its way, though, more anthropologists will exchange their tweed for military fatigues and leave the halls of academe for the front lines. For the past two years, the U.S. military has embedded anthropologists and other social scientists with American troops in order to improve the Army's cultural IQ. But last week the American Anthropological Association (AAA) released a report coming out strongly against the program, saying that in both concept and application, it "can no longer be considered a legitimate professional exercise of anthropology." [LUE JUTTU LOPPUUN.]
Time (13.12.2009) kertoo antropologeista ja antropologian käytöstä sodassa. Lue oheinen juttu loppuun, kommentoi ja kerro lyhyesti (tai pitkästi) mitä mieltä olet (tai mitä sinulle tulee mieleen) asiasta.



keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

tiivistelmä 12.4. keskustelusta

Tiivistelmä

Globaalistunut kulutuskulttuuri ja autenttisuus

Autenttisuudesta puhuttaessa on ruoka hyvä esimerkki sen ollessa niin merkityksellinen osa kulttuureja.

Onko ikinä ollutkaan autenttista ruokakulttuuria?

Asiaan on kaksi näkökulmaa, kaksi koulukuntaa. Toisen (sosiologinen) näkemys on, ettei ole olemassa mitään autenttista, vaan kaikki on sosiaalisesti rakentunutta. Toisen koulukunnan näkökulman mukaan esimerkksi tarpeeksi kaukaa menneisyydestä voi löytyä autenttisuus.

Mikä on autenttista ruokaa Suomessa?

Riisipiirakka? Riisipiirakan ainesosa riisi ei ainakaan ole autenttinen suomalainen ruoka-aine. ”Autenttisiksi” ruuiksi määritellään yleensä joko eliitin suosimat (juhla)ruoat ja herkut, kuten riisipiirakka, tai kansanomaiset, jokapäiväiset ruuat. Ylipäätään autenttista voi olla sellainen ruoka, joka sijoittuu maantieteellisesti tietyn alueen sisälle. Autenttisuus voi myös olla muinaisjäänne, historiallinen reliikki. Monesti myös jokin erikoisuus nostetaan autenttiseksi. Paikallisuus on kova sana autenttista etsittäessä: esim. ”aidot” Esterin letut.

Autenttisuus on nykyaikana kaupallistettu hyvin tehokkaasti. Kuitenkin kaupallistetut ”autenttisuudet” ovat joutuneet tekemään paljon kompromisseja sopiakseen tietyn asiakaskunnan tarpeisiin.

-ideologinen mielikuvien taso → Coca-cola on ”real thing”, vaikka tosiasiassa sen taustalla löyhä moraali.

-kulutus on lähes aina johonkin ideologiaan liittyvää!

-esim. kiinalaiselta tai intialaiselta ravintolalta odotetaan edes jotain ”autenttista”. Edes muiden vastaavien ravintoloiden keskuudessa. Pelkkä ruoka ei ehkä riitä; kokemukseen liittyy mm. musiikki, lautaset jne.

-Ravintolan tulee olla autenttinen, ei niinkään ehkä ruuan.

-antropologiassa puhutaan "pizza-efektistä" kun siirtolaisten mukana jokin kulttuurin elementti muuttuu ja palaa takaisin alkuperäisestä hyvinkin poikkeavana.

”Autenttiset” ruuat ovat symboleja, joiden tarkoitus on tehdä heterogeenisestä massasta yhteneväinen.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Ryhmän 2 artikkelit

Alustus 19.4.2010
Sini Hirvonen
Hilla Isomäki
Teema: kenttätyön haasteet ja tutkimusetiikka

Negotiating Dangerous Fields: Pragmatic Strategies for Fieldwork Amid Violence and Terror

Finding a middle ground between extremes: notes on researching transnational crime and violence

Coca Cola -mainos ja suomalainen maku

Päivän teemaan liittyen Coca Colan TV-mainos, joka ilmestyi aikoinaan myös Suomessa, mutta on suomalaiseen makuun himpun liian imelä - ongelma joka koskee monia muitakin amerikkalaisia tuotteita Pohjoismaissa.

Jari Tervon kolumni ja Taco Bellin chihuahua

Koska tänään puhuttiin muun muassa etnisestä ruuasta, voivat innokkaimmat kuunnella Jari Tervon lyhyen (5 min.) radiokolumnin suomalaisesta ruokakulttuurista - tai oikeastaan sen olemattomuudesta - klikkaamalla tästä*. Oletteko samaa mieltä Tervon kanssa?

Gaytánin artikkelissa käsiteltiin myös Taco Bellin maskottia, meksikolaisittain englantia puhuvaa chihuahuaa, joka on aiheuttanut närkästystä monien amerikkalaisten ja meksikolaisten keskuudessa. Epäsensitiivistä sterotyypittelyä vai sympaattista mainontaa? Katso ja mieti.





* Tervon kolumni on kuunneltavissa 19.5.2010 asti.