maanantai 19. huhtikuuta 2010

Huomioita tänään käsitellyistä artikkeleista

Mielenkiintoisesta keskustelusta johtuen jäi sanomatta muutama mieleen painunut seikka tänään käsitellyistä artikkeleista:

Hannah E. Gillin artikkeli

- Hyvä, ja yllättävän ymmärrettävä artikkeli

- Antropologiassa funktionalismin aikakaudella painotettiin yhteisön harmoniaa eli kuinka toimivaksi systeemiksi ihmisryhmät ikään kuin "luonnollisesti" muokkaantuvat. Nykytutkimuksessa huomoidaan enemmän kulttuurinsisäisiä riitasointuja

- Tutkija pohti pitäisikö kentän väkivallasta puhua, sillä tutkittavasta oli jo valmiiksi huono kuva USAssa; valitsi lopulta eksplisiittisyyden tien

- viittaa Napoleon Chagnonin teokseen The Fierce People 1968, josta keskusteltiin tunnilla

- Etnografi on kävelevä poliittinen maalitaulu

- Tieteenalan sisäisestä kulttuurista: ikävät tapahtumat kentällä ovat usein initiaatioriitti etnografille

- Jos väkivalta, konflikti, katastrofi tai muu odottamaton asia pilaa alkuperäisen suunnitelman, se ei tarkoita etteikö saisi silti aikaan mielenkiintoista tutkimusta, kunhan on valmis soveltamaan

Kovats-Bernatin artikkeli

- Väkivallan uhka ei näy metodikuvauksissa tai teoriassa EIKÄ siitä puhuta koulutuksessa

- Jopa vähäinen uhka tai ahdistelu vaikuttaa tutkimukseen

- Nouseva tieteenalan haara: väkivallan ja terrorin antropologia

- Antropologia olettaa ihanteelliset olosuhteet kanssakäymiseen tutkittavien kanssa [mikä on tavallaan aika ylimielistä]

- Antropologit näkevät väkivaltaisuuden usein jonkinlaisena häiriötekijänä kulttuurissa; se on kierrettävä ja sen vaikutus dataan minimoitava, että voidaan tutkia "itse kulttuuria", vaikka väkivalta on OSA kulttuuria; kulttuurisesti merkittävänä ilmiönä väkivalta ei eroa sukulaisuudesta, taloudesta, kielestä tai muista sosiaalisista suhteista, joita antropologiassa tutkitaan

Yleinen huomio: kummatkin kirjoittajat miettivät kuinka kirjoittaa väkivalta auki – vai kirjoittaako ollenkaan; etnografithan usein haluavat välttää tutkittavan ryhmän leimaamista, varsinkin jos nämä ovat marginalisoitunut ryhmä ja jo muutenkin huonossa asemassa ympäröivässä yhteiskunnassa

Toinen yleinen huomio: tällä kertaa tutkijoiden väittämä siitä, että aihetta ei ole juuri tutkittu aikaisemmin, pitää paikkansa; sotaa ja väkivaltaisuutta sinänsä on tutkittu jonkin verran – tai aika paljonkin klassisessa antropologiassa, mutta ei niinkään niin että tutkija on väkivaltaisella kentällä; monet tutkijat ovat kuitenkin ovat kokeneet ahdistelua ja väkivallan uhkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti