maanantai 26. huhtikuuta 2010

Musta aukko ja muita ajatuksia Kanervan ja Antin artikkeleista

K. ja A. valitsivat esiteltäväksi kelpo artikkelit. Myös etnologiassa huumeet ja seksi myyvät. Tällä en tarkoita sitä, että em. aiheet olisivat vain strategisesti (esim. rahoituksen ja median kiinnostuksen kannalta) hyviä, vaan hyviä lähinnä siksi, että ne käsittelevät tabuja. Tabut taas ovat vähän niin kuin mustat aukot. Ne voi havaita vain epäsuorasti, niissä ikään kuin tiivistyy kulttuurinen arvomaailma niin, ettei valo pääse niistä pakenemaan. Lisäksi niillä on valtava veto/painovoima jopa siinä määrin, että ne vääristävät ympäröivää aika-avaruutta. Tietynlainen pimeys (fysikaalinen tai moraalinen) liittyy kumpaankin ilmiöön.

Musta aukko -analogian lisäksi Gubriumin* artikkeli sai minut ajattelemaan millainen on addiktioihin liitetty ihmiskuva (vinkki: hyvä graduaihe): kuinka addiktioista "kärsivät" ihmiset representoidaan kulttuurisina, sosiaalisina, hengellisinä ja psykofyysisinä kokonaisuuksina; kuinka vastuu addiktiosta ns. narratoidaan (kasvatus, geenit, ympäristö, vastoinkäymiset jne.), puhumattakaan siitä mitkä ihmisen lukemattomista addiktioista lasketaan haitallisiksi addiktioiksi.

Mäkisen kirjoittama artikkeli käsitteli myös seksuaalisuutta, tabua, joka on pikku hiljaa alkanut tulla hyväksytyksi tutkimuskohteeksi. Varsinkin naisten seksuaalisuus (niin tieteessä kuin populaarikulttuurissa, sinkkuna tai aviossa) nähdään entistä hyväksyttävämpänä ja positiivisempana asiana kun taas miehen seksuaalisuus viittaa useimmin johonkin alistavaan, säälittävään ja perverssiin. Olisiko syynä sovinismin pitkä perinne.

Saa kommentoida!


* Pieni yksityiskohta Aline Gubriumista: hän on antropologi ja kansanterveyden professori; mielenkiintoista kuinka USAssa voivat olla hyvinkin erilaisissa töissä verrattuna Suomeen.
Yllä oleva kuva on peräisin Nasalta, julkaistu sivustolla One Simple Principle.

2 kommenttia:

  1. Minä taas olen miettinyt meidän yhteiskuntamme yliseksualisoitumista ja pakonomaista avautumista henkilökohtaisista asioista [lähinnä ajattelen naistenlehtiä ja iltapäivälehtien otsikoita], ja välillä tuntuu että kyllä jotkut asiat saisivat jäädäkin tabuiksi.

    Yhteiskunnallisten tabujen purkamisena esitellään mediassa ja taiteessa jos jonkinlaista sosiaalipornoa. Onko siitäkään mitään haittaa että jotkut asiat ovat tabuja? Pitääkö ihan kaikesta puhua? Ehkä olen elämässäni joutunut vain liian monen 4D "dokumentin" uhriksi :D

    Johanna H.

    VastaaPoista
  2. Hyvä pointti Johanna! Liekö "suuri avautuminen" uusi kulttuurinen megatrendi tilitysjournalismeineen ja sosiaalisine medioineen. Toisaalta näyttää myös siltä, että jäljelle jäävä yksityisyys on sitäkin tarkemmin varjeltua. Enää ei esim. tupsahdeta tuttujen luokse käymään, koska koti ja ydinperhe on alueena intimimpi kuin aikaisemmin.

    "Ja mä sanon EHKÄ", niin kuin filosofi Esa Saarinen tapaa sanoa.

    VastaaPoista