maanantai 31. toukokuuta 2010

Luennon kertaus: kysymykset

Kertauskysymykset klikattavissa tästä.
Kysymykset lähetetty myös kurssin sähköpostilistalle.
Mukavia pohdintoja!


Jos yllä oleva linkki ei toimi, kokeilkaa tästä (Google docs) tai tästä (txt).

maanantai 24. toukokuuta 2010

Visuaaliseen antropologiaan liittyviä linkkejä


Mainitsen vielä yhden nimen, joka olisi ilman muuta kuulunut nostaa esiin:
Keskeinen kehittäjä visuaalisten keinojen hyväksikäytössä on ollut Margaret Mead, joka myöhemmin näki tarpeen myös elokuvien (muistaakseni esim. Leni Riefensthalin natsipropagandan) tutkimiseen. Molemmista leideistä löytyy netistä tietoa. Tässä kuitenkin noita tänään käsiteltyjä juttuja:

Video in the Village
http://www.vdb.org/smackn.acgi$tapedetail?VIDEOINTHE
http://www.der.org/films/vitv-collection.html

http://societyforvisualanthropology.org/
http://www.visualanthropology.net/
http://www.der.org/

Jay Rubyn artikkeli aiheesta Encyclopedia of Cultural Anthropology teoksessa
http://astro.temple.edu/%7Eruby/ruby/cultanthro.html

Laitan vielä oman suokkarini vaikka sillä ei suoranaisesti ole tekemistä tänään puhutun kanssa. Toisaalta kyseessä on kulttuuriset tuotokset, jotka soveltuvat etnografisen tarkastelun alle: "all strains of the avant-garde, ethnopoetics, and outsider arts".
http://www.ubu.com/

Katjan ja Sarin alustuksen synnyttämiä ajatuksia

Ensinnäkin mieleen tuli se, että visuaalisessa antropologiassa ja varsinkin etnografisen filmin tekijöissä poliittisuus taitaa olla verrattain voimakasta ja näkyvää. Etnografinen filmihän tarkoittanee perinteisesti sitä, että kuvataan etnistä, usein marginalisoitua vähemmistöä joko "museoimistarkoituksessa" tarkoituksena jättää ryhmästä muisto jälkipolville tai "aktivistitarkoituksessa", jolloin ryhmän asemaa valtakulttuurissa pyritään parantamaan. Markku Lehmuskallion & Anastasia Lapsuin filmit Siperian kansoista lienevät hyvä esimerkki maltillisesti poliittisista filmietnografioista.

Mielestäni poliittisuus on tutkimuksessa jossain hyväksyttävissä, jos se on avointa ja tulee esille ikään kuin tutkimuksen päälle pohdintana eikä esimerkiksi pamflettimaisuudessaan rajoita tieteellistä metodia. En osaa sanoa onko etnografisen filmin poliittisuus hankalampi vai helpompi kysymys.

Joka tapauksessa ihmiselämää kuvaavat filmit - ovat ne sitten varta vasten etnografisia, amatöörien kuvaamia tai fiktiivisiä - ovat loistavaa tutkimusmateriaalia. Katjalle ja Sarille kerroinkin kuinka aikoinaan omissa opinnoissani katsoin lyhyen elokuvan nimeltään Away the Lads, jossa ryhmälle brittinuoria annettiin videokamera mukaan etelänmatkalle. Ohjeet: "Kuvatkaa mitä haluatte." Syntyi hieno turismin antropologiaa palveleva aineisto, joka ei ehkä ollut kauneinta katseltavaa, mutta aitoudessaan kiitettävää.

Puhuin yhdellä luennollamme suomalaisesta Reindeer Spotting -elokuvasta, joka kuvaa rovaniemeläisiä huumeenkäyttäjiä. Vaikka elokuva ei ollut varsinaisesti etnografinen, sitä voisi hyvin käyttää materiaalina huumekulttuuria käsittelevässä tutkimuksessa. Tällaisia esimerkkejä on monia ja rohkaisisinkin kaikkia käyttämään filmiaineistoja hyväkseen.

Alustuksessa kuvailtiin myös hyvin kuinka vaikeaa visuaalisen antropologian määrittely on. Onko kysymys siitä, että kuvataan teknisin keinoin tutkittavia vai että analysoidaan tutkittavista tehtyjä kuvauksia? Entä kun tieteenalan haara määritellään "visuaalista tekniikka käyttäväksi tutkimukseksi", niin luetaanko tekniikkaan myös seuraavat välineet :)





Kuvat: Fujin kiikarit, lähde Teknofokus;Google Street Viewi'n auto, lähde Wikinomics; Smurffit, lähde Bluebuddies.

Visuaalisen antropologian pohdintatehtävät

Tässä vielä tämän päivän pohdintatehtävät:

1. Emisistinen ja etisistinen lähestysmistapa visuaalisessa antropologiassa: hyvät ja huonot puolet. (Erityisesti kuvaajan näkökulma eli erot jos kuvaajana on tutkija tai paikallinen.)

2. For Whom and for What? - Ketä varten ja miksi tehdä elokuvia ja/tai tutkimusta?

Ryhmät 31.05.2010 kertausta varten

Ryhmä 1: Sanna Musta, Jenny Arponen, Hilla Isomäki, Sanni Naukkarinen

Ryhmä 2: Kalle Ruppa, Sini Hirvonen, Maija Riihimäki, Johanna Harjunpää

Ryhmä 3: Sari Varis, Antti Kiviranta, Marko Kärkkäinen, Erja Krapu

Ryhmä 4: Kanerva Juntti, Jyri Mäkelä, Petteri Laasanen, Katja Vuorensyrjä.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Pohdiskelua uskonnollisuudesta

Ajatuksia uskonnosta ja uskonnollisuudesta Suomessa

Uskontojen harmoniaa ja sen toteutumista on vaikeaa havainnoida, koska Suomessa uskonasiat pidetään melko tiukasti omana tietona. Uskonnollisuutta sivuavat keskustelut saattavat olla suomalaisten parissa jopa hieman vaivaannuttavia. Myöskään uskonnollinen monimuotoisuus ei näy suomalaisessa kulttuurissa kovinkaan herkästi ulospäin.

Esille tuotiin myös, kuinka luterilaisuus juurrutetaan suomalaiseen mentaliteettiin hyvin varhaisessa vaiheessa. Tätä voidaan yrittää perustella kristillisellä kulttuuriperinnöllä, mutta toisaalta tämä karsii tehokkaasti juurikin uskonnollista monimuotoisuutta. Luterilaisuus ja varsinkaan valtionkirkko ei tuntunut saavan luentosalissa kovinkaan innokasta kannatusta.

Enemmän keskustelu kallistui esimerkkeihin koululaitoksen uskonnon opetuksen kapeudesta sekä mielenkiintoisesta syrjinnästä. Esimerkiksi kirkkoon kuuluva ei voi saada opetusta elämänkatsomustiedossa, mutta kirkkoon kuulumaton voi osallistua uskonnon opetukseen. Koululaitoksen kuva uskonnoista koettiin muutenkin varsin yksiulotteiseksi, muitakin uskontoja käsitellään lähinnä kristinuskosta käsin ja sen kautta.

Kuitenkin pienempien herätysliikkeiden muodossa uskonnollista monimuotoisuutta Suomessa esiintyy. Nämä ryhmittymät eivät kuitenkaan pidä itsestään erityisesti meteliä, paitsi omiensa parissa.

Keskustelussa nousi myös esille suomalaisten välttely uskonnollisten konfliktien ja väittelyiden suhteen. Uskonasioista ei keskustelijoiden mielestä kovinkaan hanakasti aleta väittelemään. Varsinaisia uskonnollisia konflikteja ei oikeastaan pääse syntymään, uskonnon yksityisyydestä johtuen.

Pohdinnoissa laajensimme uskonnollisuuden pois hindulaisuudesta ja saimme mielestämme viriteltyä mielenkiintoista keskustelua uskonnoista ja uskonnollisuudesta laajemminkin. Kiitoksia kaikille osallistujille!

Tietoa tulevasta ryhmäkertauksesta 31.5.2010

Päivitetty 24.05.2010.

Kertaustehtävä verkossa. Haastattelumatkasta johtuen ryhmäkertaus 31.05.2010 suoritetaan normaaliin luentoaikaan, mutta kukin ryhmä verkkoyhteydellä varustetun tietokoneen äärellä. Ryhmäkertauksen tehtävänäanto ilmestyy blogissa linkkinä Word-tiedostoon (1 s.) viimeistään klo 9:00 ja samoihin aikoihin pelkkänä tekstiversiona kurssin sähköpostilistalle.

Kysymyksiin vastatessa ei mene kauan, joten voitte aloittaa tenttiin vastaamisen normaalin luentoaikaan klo 10:15. Halutessaan ryhmän jäsenet voivat toki aluksi itsekseen pohtia kysymyksiä ja sitten kokoontua yhteen päättämään vastauksista. Ainoa minun kannalta merkittävä asia on, että kaikki osallistuvat tenttiin ja että ryhmän palauttaa tehtävät sähköpostiini (etunimi.sukunimi@jyu.fi) klo 12.15 mennessä. Joustavuus palautusajan suhteen on suoraan verrannollinen perustelun vakuuttavuuden tasoon. Hätätilanteessa (esim. verkko alhaalla) allekirjoittaneeseen voi ottaa yhteyttä puhelimitse tänään luennolla annettuun numeroon.

Tärppejä. Kannattaa muistella mitä luennoilla on keskusteltu etiikasta, poliittisuudesta ja hyödystä. Tulenarat aiheetkin ovat tarkastelun kohteena. Nippelitietoa (nimiä, vuosia, journaaleja tms.) ei tarvita, akateemisiin auktoriteetteihin ei tarvitse vedota, joskaan se ei ole kiellettyäkään.

Muuta. Arviointi on asteikolla hylätty/hyväksytty, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksytty suoritus olisi erityisen helppo. Perustella pitää. Ryhmät arvotaan ma 24.05.2010 ja ovat kooltaan 3-4 henkilöä. Ne, jotka eivät ole ryhmäkertauksessa läsnä, saavat kontolleen visaisen korvaavan tehtävän.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ryhmän 7 artikkelit

Ryhmä 7: Katja Vuorensyrjä, Sari Varis

Teema: Visuaalinen antropologia

Alustuspäivämäärä 24.5.2010

Artikkeli 1: Zhihong Bai 2007. The Camera in ‘Native’ Hands: The Making of Ethnicity in a Temple Video. (The Asia Pacific Journal of Anthropology)

Artikkeli 2: Pat Aufderheide 2008. “You See the World of the Other and You Look at Your Own”: The Evolution of the Video in the Villages Project. (Journal of Film and Video)




Lisäys 17.05.2010 by J. Jouhki:

Ehkä vain väliaikainen toimimattomuus yllä mainituissa linkeissä. Jos linkit ovat epävakaita jatkossakin, niin Artikkeli 1 kannattaa ladata Ebscohostin etsi-toiminnon kautta tätä kautta. Artikkeli 2 onkin saatavissa suoraan julkaisijan sivuilta tästä.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Tiivistelmä 10.5. luennon keskustelusta

Pohdi antropologian/antropologin roolia ja kantaaottamista tutkimuksessa

Jo aiheen valinta voi olla kannanotto ja toiset aiheet ovat yleisesti neutraalimpia ja toiset poleemisempia. Esimerkiksi Kuopion kalahalli ei herätä välttämättä niin paljon tunteita kuin lapsisotilaskysymys niin tieteen sisäisessä kuin yleisessä keskustelussa.

Etnologin kannanotto yhdistettiin keskustelussa subjektiivisuuteen. Pyrkimys objektiivisuuteen voi olla esteenä tarkan loppupäätelmän tekemiselle tutkimustuloksista. Kysymys jätetään avoimeksi, koska ei uskalleta ottaa suoraan kantaa eettisiin ja moraalisiin ja muihin haastaviin teemoihin.

Missä menee kulttuurirelativismin raja?

Kulttuurirelativismi on etnologille todellinen pulmapähkinä. Selvää kantaa kulttuurirelativismiin on vaikea ottaa. Tämä ongelma tulee erityisesti esille ihmisoikeuskysymyksissä. Esimerkiksi lapsisotilas-artikkelissa tuli esille lapsuuskäsitteen kulttuurisidonnaisuus. Toisaalta aihe herättää ristiriitaisia tunteita. Mainittiin myös ympärileikkaus kulttuurien välisenä eettisenä ongelmana.

Onko ihmisoikeuksien levittäminen ”länsimaista imperialismia”, politiikkaa?

Keskustelussa nousi esille esimerkkinä Irakin sota, jota Yhdysvallat on oikeuttanut ihmisoikeuksiin vetoamalla. Toisenlaisena esimerkkinä Amnesty Internationalin ihmisoikeuksia ruohonjuuritasolla edistävä rauhanomainen työ. Keskustelussa tuli myös esille, että vaikka ihmisoikeusjulistuksen taustalla on poliittinen agenda niin kuitenkin ihmisoikeuksissa uskotaan olevan myös jotain universaalia.

Tuleeko mieleesi mahdollisia tutkimusaiheita kotimaisesta toiseudesta, johon liittyviä myyttejä antropologit voisivat tutkia?

Esimerkiksi suomalaisen ”terrorismin” tutkiminen kuten kouluampumistapaukset yms., joissa tekijä demonisoidaan ja tapaus mystifioituu, jolloin tekoa ei edes yritetä täysin ymmärtää. Toisena esimerkkinä mainittiin prostituoidut ja heihin usein liitettävä uhrin leima. Yleensäkin toiseus rakentuu myyttien ja stereotypioiden varaan.

Britanniassa on hyväksytty Sharia-laki kansallisen lain rinnalle. Mitä mieltä olet antropologina?

Esitettiin, että rinnakkaiset lait lokeroivat ja eriyttävät kulttuuriryhmiä ja hankaloittavat yhteistä neuvottelukenttää.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Vielä muutama huomio teemasta antropologia ja kansainvälinen laki

Ihmisoikeudet (Goodale 2008). Vaikka Goodale viittaa artikkelissaan muuhun, on (ainakin minun) vaikea nähdä, että antropologia voisi antaa ihmisoikeuskysymykselle mitään uutta sisältöä. Kuten Goodale itsekin sanoo, antropologia on kyllä tutkinut ihmisoikeuksia monelta eri kantilta, esim. 1) kuinka tutkittavat käyttävät käsitettä ja sen mahdollistamaa retoriikkaa omaksi hyväkseen (mm. vähemmistöt, joita yhteiskunta sortaa), 2) kuinka yleensä ottaen ihmisoikeuksien syntyminen ja kehitys on mielenkiintoinen sosiaalinen prosessi, 3) kuinka ihmisoikeudet ymmärretään eri kulttuurisissa konteksteissa, 4) kuinka kansallisvaltiolla on valta määritellä "oikea" kansalaisuus. Ja nämä ovatkin aivan mainioita tutkimusaiheita.

Goodalen artikkeli sai minut myös esittämään seuraavan kysymyksen: Mitä sitten jos objektiivisia ihmisoikeuksia ei ole? Jos lähdetään siitä, että ihmisoikeudet riippuvat kulttuurista ja mitään objektiivista universaalia ihmisoikeuksien julistusta ei voi rakentaa, niin eikö sitten voisi kehitellä puhtaasti ja avoimesti subjektiivisen ihmisoikeuksien julistuksen. Tai eikö YK voisi vain myöntää, että tietenkin heidän näkemyksensä on kulttuurisesta kontekstista ja ajasta riippuvainen tuote, mutta koska heistä heidän käsityksensä ihmisoikeuksista on niin erityisen hyvä, se pitäisi ottaa käytäntöön kaikkialla maailmassa. Sitten YK voisi antaa kattavan perustelun sille, miksi organisaatio on päätynyt kyseiseen näkemykseen. Ehkä anti-objektivistinen (nöyrempi) asenne saisi jopa enemmän suosiota.

Lapsisotilaista (Rosen 2008) tuli mieleen oma lapsuus ja pohjoiskarjalalainen ala-aste. Muistan kuinka historiantunnilla opettaja kertoi ylpeänä kaikista alaikäisistä vapaaehtoisista, jotka taistelivat punaisia vastaan "vapaussodassa" ja venäläisiä vastaan talvi- ja jatkosodassa. Se oli ihanan isänmaallista se.

Terrorismi-artikkelista (Mahmood 2001) jäi mielenkiintoisena yksityiskohtana mieleen se, että Amerikassa kuolee vähemmän ihmisiä terrorismiin kuin vaikkapa salamaniskuihin. Silti käsitys ilmiön vaarallisuudesta on huomattavasti suurempi.

torstai 6. toukokuuta 2010

Tukevaa materiaalia ryhmän 6 esitelmään

Lukekaa mielenkiintonne mukaisesti ;)


Lisätietoa MRH:sta löydät The Strait Timesissakin julkaistusta tekstistä:

MRH


Perustietoa hindulaisuudesta "kaiken" tietävästä Wikipediasta:

Hinduism

Halutessaan voi myös palata Jouhkin kurssin alussa blogiin lähettämiin artikeleihin hindulaisuudesta.


Ja laitanpa nyt vielä ajatuksia herättämään lehtijutun uskonnollisesta toleranssista:

Tolerance

Ryhmä 6 Hindulaisuus ja uskonnollinen moninaisuus Singaporessa (17.5.2010)

Mäkelä, Ruppa

Artikkelit: Vineeta Sinha

1. Theorising 'Talk' about 'Religious Pluralism' and 'Religious Harmony' in Singapore. Journal of Contemporary Religion, Vol. 20, No. 1, 2005 pp. 25–40

2. Problematizing Received Categories: Revisiting ‘Folk Hinduism’ and ‘Sanskritization’ Current Sociology 2006

tiistai 4. toukokuuta 2010

Ryhmä 5. Antropologia ja kansainvälinen oikeus (10.5.2010)

Musta, Naukkarinen, Riihimäki


1. artikkeli Goodale, Mark 2008. Ethical Theory of Social Practice (ihmisoikeuksista)
2.artikkeli Rosen, David M. 2008. Child Soldiers, International Law, and the Globalization of Childhood
3.artikkeli Mahmood, Cynthia Keppley 2001. Terrorism, Myth and the Power of the Ethnographic Praxis

Ryhmä 4:n keskustelua.

Keskustelua ryhmä 4:n teemasta
Internetin haasteet ja mahdollisuudet antropologialle.


Internet nähdään tulevaisuudessa yhä suuremmassa määrin osana muuta "todellisuutta". Virtuaalimaailma on kietoutunut osaksi todellisuutta.

Pohdittiin anonymiteetin ongelmaa. Kenen sääntöjen mukaan tulisi toimia? Toisaalta nähtiin tieteen vakiintuneiden periaatteiden toimivan myös tässä uudessa ympäristössä. Ovatko nämä periaatteet kuitenkaan samoja kaikkialla? Internetiä koskevan etiikan muotoutuminen on käynnissä oleva prosessi.

Roolin luominen on helppoa netissä. On helpompi tutustua ihmisiin, mutta myös viestin väärin ymmärryksen mahdollisuus on suurempi. Kyseenalaistettiin useiden nettipersoonien ylläpidon mahdollisuus (mielekkyydestä puhumattakaan?)

Ilmeisesti internetissä on mahdollista käyttäytyä sivistyneesti (tutkimustuloksia odotellessa...), mutta viestin tulkinnanvaraisuus on silti otettava huomioon. Anonymiteetti ja fyysinen koskemattomuus madaltavat tietysti kynnystä vähemmän sivistyneeseen toimintaan. Samalla kuitenkin nettikeskustelussa on ehkä helpompi tuoda esille eriäviä mielipiteitä kuin kasvokkain.

Internetistä löytyvän tiedon luotettavuus herätti myös keskustelua. Korostettiin tutkijan lukutaidon merkitystä käytetyn median käsittelyssä. Internetin ominaispiirteet on tiedostettava. Tässäkin jokaisen tutkimuksen yksilöllisyys nousee tärkeäksi tekijäksi.

Kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi nostettiin Skype, erilaiset Facebook-yhteisöt sekä Pro anorektikot. Massamedia yleensä on jätetty syrjään tieteenalamme tutkimuskohteiden joukosta, kenties liian helppouden takia? "Kärsivän antropologin" kuva suhteessa netissä surffaavaan toveriin nostettiin esille. Eikö netissä voi olla yhtä vaikeaa kun jossain viidakossa? No, malariaa on vaikea hankkia johtoja pitkin...

maanantai 3. toukokuuta 2010

Kyberetnografiasta kimmonnut kommentti

Taannoin Lapin Kansa (11.7.2009) uutisioi Obaman puheesta, joka käsitteli Afrikan kehitysapua. Obaman mukaan "länsimainen apu tulee sitoa yhteen hallinnon toimivuuden kanssa, sillä vain yhteistyöllä saadaan aikaan yhteiskunnallinen muutos." Eikö siis ei-länsimaista apua tule sitoa yhteen hallinnon toimivuuden kanssa? Vai eivätkö muut maat kuin Länsi auta Afrikkaa? Hmm.

Tänään Petterin esittelemässä artikkelissa (Haverinen 2009) käytettiin useamman kerran termiä länsimainen (länsimainen elämantapa, länsimaiset ominaisuudet, länsimainen ihminen) ja Markon artikkelissa (Kuntsman 2004) kritisoitiin koko käsitteen käyttöä. Useinhan länsimaisuudella viitataan johonkin moderniin, teollistuneeseen, yksilölliseen, rationaaliseen, liberaaliin, teknologiseen, materialistiseen, tieteelliseen sekä ei-perinteiseen, ei-hengelliseen, ei-konservatiiviseen, ei-köyhään jne. joka koetaan olevan peräisin maantieteelliseltä alueelta, jota kutsutaan nimellä länsimaat. Tämän puhetavan mukaan tiede on länsimaista, Mäkkäri Kiinassa on länsimaistumista, uskonnottomuus leviää lännestä ja niin edelleen. 

Mikäpäs siinä, jos ajattelee näinkin monimuotoisen käsitteen olevan tarpeeksi terävä kuvaamaan kutakin käsillä olevaa ilmiötä. Toisaalta, miksi ei voisi tarkemmin puhua kreikkalaistumisesta kun yhteiskunnallinen päätöksenteko tieteellistyy. Onhan Kreikka järjestäytyneen tieteen kehto Euroopassa. Kun McDonald's avattiin Kiinassa, miksi puhuttiin amerikkalaistumisesta eikä vaikkapa sanbernardinolaistumisesta (McDonald'sin kotipaikka)? Kun taas puhutaan maallistumisesta, miksi sitä kutsutaan länsimaistumiseksi, vakka ensimmäiset kuvaukset ateismista ovat kotoisin Intiasta?

Jos tällainen kuvailu tuntuu oudolta, voidaan kysyä miksi johonkin ilmiöön ylipäätään pitää liittää maantieteellinen alue. Ehkä on niin, että käsitämme ilmiöt paremmin, jos liitämme niihin jonkinlaisen alkupaikan. Käsitteen "länsimainen" kohdalla ehkä haluamme kuvitella maailmamme jakaantuneen kahtia, länteen ja ei-länteen.

Ajatellaanpa seuraavaa harmittomalta näyttävää uutista.



Miksi uutisessa puhutaan nimenomaan länsimaisesta kuluttajasta? Tarkempi analyysi nimittäin osoittaa, että haastateltu asiantuntija pohjaa tietonsa vain muutamasta maasta saatuihin tuloksiin. On toki luvallista yleistää, jos sen tekee avoimesti, mutta kuinka asia on lisäaineiden kanssa länsimaiden ulkopuolella - vai kiinnostaako se meitä? Entä tarkoittaako juttu sitä, että länsimainen ruokavalio on oletettavasti lisäaineiden suhteen niin uniformaali, että alue muodostaa mielekkään yksikön? Jos niin on, niin eikö olisi mielenkiintoista tietää kuinka erilaista lisäaineiden käyttö on ei-lännessä - onko se vaikkapa mittavampaa tai vähäisempää.

Entä millainen "Länsi" ilmenee seuraavassa jutussa?


Jos lasten syöpähoidossa länsimaissa on saavutettu yhä parempia tuloksia, niin tarkoittaako tämä sitä, että esim. Japanissa, Etelä-Koreassa, Intiassa, Kiinassa jne. junnataan paikoillaan? Epäilen. Jos ei, niin eikö olisi kiva tietää kuinka muualla menee? Vai tarkoittaako juttu kuitenkin, että myös ympäri maailmaa syöpähoidot ovat edistyneet, mutta jostain syystä kirjoittaja vain halusi rajata kohteekseen pienemmän ja tutumman yksikön?

Entä olenko jaarittelija, jos ihmettelen länsimaista taloutta seuraavassa jutussa?

Onko inflaatio siis ilmiö, joka köyhdyttää vain länsimaiden väestöä? Vai onko niin, että tässä(kin) tapauksessa juttu itse asiassa koskee koko maailmaa, mutta meitä vain ei kiinnosta mitä tapahtuu kuvitellun Lännen ulkopuolella?

Nyt tarvitaan Rambon apua. Mutta kenet Rambo pelastaakaan?


Valitettavasti Rambo tai oikeastaan Hollywoodin käsikirjoittajat, studiopomot ja me katsojat olemme kiinnostuneita vain kun "länsimaalaiset" ovat pulassa. Jos kysymys olisi ollut vaikkapa kazakstanilaisista ihmisoikeusaktivisteista, Rambo tuskin olisi vaivautunut.



Media, populaarikulttuuri ja "jopa" tiede tulvivat vastaavanlaisia esimerkkejä, joista toiset ovat perustellumpia kuin toiset. Mikäpäs siinä. Länsi on länsi jos niin halutaan, mutta tieteellisen tekstin kohdalla täytyy olla tarkkana, ettei A) vahingossa rajaa jotain oleellista pois kutsumalla globaalia ilmiötä länsimaiseksi tai B) tee turhaa yleistystä kutsumalla muutamassa maassa tapahtuvaa asiaa länsimaiseksi.


Muutoin olen sitä mieltä, että välttäkää termiä kuin ruttoa. (Paitsi jos tutkitte kuinka termiä käytetään.)


Kuvat ovat hum. tiedekunnalle 25.08.2009 esittämästäni näyteluennosta.

Pitäisikö Suomesta tulla monikulttuurinen?

...kysyy Tuomas Enbuske. Ajankohtainen aihe, josta keskustelee mm. Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman ja vuoden pakolaisnainen Fatbardhe Hetemaj.

Klikkaa tästä jos haluat kuunnella.
Keskustelua myös Enbusken blogissa.



Kuva Enbusken ohjelman sivuilta.