maanantai 3. toukokuuta 2010

Kyberetnografiasta kimmonnut kommentti

Taannoin Lapin Kansa (11.7.2009) uutisioi Obaman puheesta, joka käsitteli Afrikan kehitysapua. Obaman mukaan "länsimainen apu tulee sitoa yhteen hallinnon toimivuuden kanssa, sillä vain yhteistyöllä saadaan aikaan yhteiskunnallinen muutos." Eikö siis ei-länsimaista apua tule sitoa yhteen hallinnon toimivuuden kanssa? Vai eivätkö muut maat kuin Länsi auta Afrikkaa? Hmm.

Tänään Petterin esittelemässä artikkelissa (Haverinen 2009) käytettiin useamman kerran termiä länsimainen (länsimainen elämantapa, länsimaiset ominaisuudet, länsimainen ihminen) ja Markon artikkelissa (Kuntsman 2004) kritisoitiin koko käsitteen käyttöä. Useinhan länsimaisuudella viitataan johonkin moderniin, teollistuneeseen, yksilölliseen, rationaaliseen, liberaaliin, teknologiseen, materialistiseen, tieteelliseen sekä ei-perinteiseen, ei-hengelliseen, ei-konservatiiviseen, ei-köyhään jne. joka koetaan olevan peräisin maantieteelliseltä alueelta, jota kutsutaan nimellä länsimaat. Tämän puhetavan mukaan tiede on länsimaista, Mäkkäri Kiinassa on länsimaistumista, uskonnottomuus leviää lännestä ja niin edelleen. 

Mikäpäs siinä, jos ajattelee näinkin monimuotoisen käsitteen olevan tarpeeksi terävä kuvaamaan kutakin käsillä olevaa ilmiötä. Toisaalta, miksi ei voisi tarkemmin puhua kreikkalaistumisesta kun yhteiskunnallinen päätöksenteko tieteellistyy. Onhan Kreikka järjestäytyneen tieteen kehto Euroopassa. Kun McDonald's avattiin Kiinassa, miksi puhuttiin amerikkalaistumisesta eikä vaikkapa sanbernardinolaistumisesta (McDonald'sin kotipaikka)? Kun taas puhutaan maallistumisesta, miksi sitä kutsutaan länsimaistumiseksi, vakka ensimmäiset kuvaukset ateismista ovat kotoisin Intiasta?

Jos tällainen kuvailu tuntuu oudolta, voidaan kysyä miksi johonkin ilmiöön ylipäätään pitää liittää maantieteellinen alue. Ehkä on niin, että käsitämme ilmiöt paremmin, jos liitämme niihin jonkinlaisen alkupaikan. Käsitteen "länsimainen" kohdalla ehkä haluamme kuvitella maailmamme jakaantuneen kahtia, länteen ja ei-länteen.

Ajatellaanpa seuraavaa harmittomalta näyttävää uutista.



Miksi uutisessa puhutaan nimenomaan länsimaisesta kuluttajasta? Tarkempi analyysi nimittäin osoittaa, että haastateltu asiantuntija pohjaa tietonsa vain muutamasta maasta saatuihin tuloksiin. On toki luvallista yleistää, jos sen tekee avoimesti, mutta kuinka asia on lisäaineiden kanssa länsimaiden ulkopuolella - vai kiinnostaako se meitä? Entä tarkoittaako juttu sitä, että länsimainen ruokavalio on oletettavasti lisäaineiden suhteen niin uniformaali, että alue muodostaa mielekkään yksikön? Jos niin on, niin eikö olisi mielenkiintoista tietää kuinka erilaista lisäaineiden käyttö on ei-lännessä - onko se vaikkapa mittavampaa tai vähäisempää.

Entä millainen "Länsi" ilmenee seuraavassa jutussa?


Jos lasten syöpähoidossa länsimaissa on saavutettu yhä parempia tuloksia, niin tarkoittaako tämä sitä, että esim. Japanissa, Etelä-Koreassa, Intiassa, Kiinassa jne. junnataan paikoillaan? Epäilen. Jos ei, niin eikö olisi kiva tietää kuinka muualla menee? Vai tarkoittaako juttu kuitenkin, että myös ympäri maailmaa syöpähoidot ovat edistyneet, mutta jostain syystä kirjoittaja vain halusi rajata kohteekseen pienemmän ja tutumman yksikön?

Entä olenko jaarittelija, jos ihmettelen länsimaista taloutta seuraavassa jutussa?

Onko inflaatio siis ilmiö, joka köyhdyttää vain länsimaiden väestöä? Vai onko niin, että tässä(kin) tapauksessa juttu itse asiassa koskee koko maailmaa, mutta meitä vain ei kiinnosta mitä tapahtuu kuvitellun Lännen ulkopuolella?

Nyt tarvitaan Rambon apua. Mutta kenet Rambo pelastaakaan?


Valitettavasti Rambo tai oikeastaan Hollywoodin käsikirjoittajat, studiopomot ja me katsojat olemme kiinnostuneita vain kun "länsimaalaiset" ovat pulassa. Jos kysymys olisi ollut vaikkapa kazakstanilaisista ihmisoikeusaktivisteista, Rambo tuskin olisi vaivautunut.



Media, populaarikulttuuri ja "jopa" tiede tulvivat vastaavanlaisia esimerkkejä, joista toiset ovat perustellumpia kuin toiset. Mikäpäs siinä. Länsi on länsi jos niin halutaan, mutta tieteellisen tekstin kohdalla täytyy olla tarkkana, ettei A) vahingossa rajaa jotain oleellista pois kutsumalla globaalia ilmiötä länsimaiseksi tai B) tee turhaa yleistystä kutsumalla muutamassa maassa tapahtuvaa asiaa länsimaiseksi.


Muutoin olen sitä mieltä, että välttäkää termiä kuin ruttoa. (Paitsi jos tutkitte kuinka termiä käytetään.)


Kuvat ovat hum. tiedekunnalle 25.08.2009 esittämästäni näyteluennosta.

3 kommenttia:

  1. Postaus havainnollistaa oivasti, kuinka salakavalasti mediassa uusinnetaan yhteisen suuren länsimaisen menestystarinamme keskeisiä uskonkappaleita. Olemme niin erikoisia ja hyviä että. Olisi kiva pystyä sanomaan, että etnologit jos ketkä huomaavat löperöiden termien viljelyn sudenkuopat, mutta ainakin Haverinen on artikkelinsa kanssa pudonnut samaan loukkoon. Eihän kaikkea voi tietenkään problematisoida loputtomiin lyhyessä artikkelissa, mutta juuri Jouhkin kuvaamin pienin muutoksin termistöön tulisi aivan erilaista napakkuutta ja tarkkuutta.

    On tietenkin helpompi kirjoittaa yleisesti 'länsimainen' kuin spesifisti 'suomalainen' tms. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon kun tarvitaan usein lisää aikaa vievää taustatyötä. Siksi usein olisikin minusta äärettömästi parempi jättää attribuutti kokonaan pois ja yleistää rehellisesti koko maapallon tasolla, koska suurin osa lukijoista kuitenkin tajuaa planeetallamme vallitsevat valtaisat erot, eikä oleta kirjoittajan oikeasti tarkoittavan maapallon koko väestöä. Sitä vastoin monikaan lukija ei varmasti muista kyseenalaistaa sanan 'länsimainen' ryöstöviljelyä ja sen todellisia merkityksiä kulloisessa kontekstissa.

    Muuten, katsokaa Rambo. Se on 2000-luvun suurimpia yllätyksiä jenkkiohjaajien tuotosten joukossa. Kesto vain 90 min, mikä oikeastaan voimistaa tunnetta väkivallan räjähtävästä ja ennalta-arvaamattomasta luonteesta. Odotin elokuvan olevan kasa löyhkäävintä scheissea ikuna, mutta sen sijaan sainkin hyvässä mielessä järkyttävän ja shokeeraavan leffaelämyksen.

    VastaaPoista
  2. Hyviä pointteja super-Laasasella, mutta tosiasia on se, että ns. länsimaalaisen ja kolmannen maailman köyhän maailmat ovat melko, no, eri maailmoista. Maapallon väestön niputtaminen yhden kategorian alle puhuttaessa taloudesta, sairauksien hoidosta tai muusta on epärealistista. Ei se vaan mee ihan tasan.

    Ja tosiasia on myös se, että suuronnettomuuksien, terrori-iskujen ja muiden katastrofien uhrit kiinnostavat meitä vain jos he ovat länsimaalaisia. Onnettomuuden kohdatessa kaukana täältä lehdet ensimmäisenä pyrkivät selvittämään, oliko paikalla turisteja. Tuorein esimerkki ihmisoikeusaktvisti Jyri Jaakkolan murha Meksikossa. Harva lehti muistaa mainita että samassa iskussa tapettiin myös meksikolainen ihmisoikeusktivisti, puhumattakaan kaikista kasvottomista ja nimettömistä huumesodan uhreista vuosittain. Nih, paatosta.

    Johanna H.

    VastaaPoista
  3. Hyviä pointteja myös Johannalla. Sanoisin, että kiteytettynä länsimaalaisuus-sanan käytössä on kaksi ongelmaa.

    1) Diskursiivinen ongelma: Onko järkevää käyttää kansasta tai valtiosta nimitystä länsimainen, jos se on vaikkapa rikas, keskimäärin terve eikä siellä tapahdu juurikaan luonnonkatastrofeja. Jos puhutaan esim. maailman köyhästä ja rikkaasta väestöstä, mielestäni pitäisi turhien konnotaatioiden välttämiseksi käyttää juuri näitä termejä sen sijaan että puhutaan länsimaisista ja ei-länsimaisista ihmisistä. En myöskään esim. haluaisi sanoa, että kehitysmaan vaurastuminen on länsimaistumista. Eikö vaurastuminen voisi olla vain vaurastumista? Makuasia, kenties.

    2) Empatiaongelma. Me hahmotamme väestön, johon käytämme kuvausta "länsimainen". Me koemme olevamme osa tätä väestöä ja siksi tunnemme voimakkaammin empatiaa juuri tätä kuviteltua ryhmää kohtaan ennemmän kuin sen ulkopuoliseksi kuviteltuja kohtaan.

    VastaaPoista