maanantai 10. toukokuuta 2010

Vielä muutama huomio teemasta antropologia ja kansainvälinen laki

Ihmisoikeudet (Goodale 2008). Vaikka Goodale viittaa artikkelissaan muuhun, on (ainakin minun) vaikea nähdä, että antropologia voisi antaa ihmisoikeuskysymykselle mitään uutta sisältöä. Kuten Goodale itsekin sanoo, antropologia on kyllä tutkinut ihmisoikeuksia monelta eri kantilta, esim. 1) kuinka tutkittavat käyttävät käsitettä ja sen mahdollistamaa retoriikkaa omaksi hyväkseen (mm. vähemmistöt, joita yhteiskunta sortaa), 2) kuinka yleensä ottaen ihmisoikeuksien syntyminen ja kehitys on mielenkiintoinen sosiaalinen prosessi, 3) kuinka ihmisoikeudet ymmärretään eri kulttuurisissa konteksteissa, 4) kuinka kansallisvaltiolla on valta määritellä "oikea" kansalaisuus. Ja nämä ovatkin aivan mainioita tutkimusaiheita.

Goodalen artikkeli sai minut myös esittämään seuraavan kysymyksen: Mitä sitten jos objektiivisia ihmisoikeuksia ei ole? Jos lähdetään siitä, että ihmisoikeudet riippuvat kulttuurista ja mitään objektiivista universaalia ihmisoikeuksien julistusta ei voi rakentaa, niin eikö sitten voisi kehitellä puhtaasti ja avoimesti subjektiivisen ihmisoikeuksien julistuksen. Tai eikö YK voisi vain myöntää, että tietenkin heidän näkemyksensä on kulttuurisesta kontekstista ja ajasta riippuvainen tuote, mutta koska heistä heidän käsityksensä ihmisoikeuksista on niin erityisen hyvä, se pitäisi ottaa käytäntöön kaikkialla maailmassa. Sitten YK voisi antaa kattavan perustelun sille, miksi organisaatio on päätynyt kyseiseen näkemykseen. Ehkä anti-objektivistinen (nöyrempi) asenne saisi jopa enemmän suosiota.

Lapsisotilaista (Rosen 2008) tuli mieleen oma lapsuus ja pohjoiskarjalalainen ala-aste. Muistan kuinka historiantunnilla opettaja kertoi ylpeänä kaikista alaikäisistä vapaaehtoisista, jotka taistelivat punaisia vastaan "vapaussodassa" ja venäläisiä vastaan talvi- ja jatkosodassa. Se oli ihanan isänmaallista se.

Terrorismi-artikkelista (Mahmood 2001) jäi mielenkiintoisena yksityiskohtana mieleen se, että Amerikassa kuolee vähemmän ihmisiä terrorismiin kuin vaikkapa salamaniskuihin. Silti käsitys ilmiön vaarallisuudesta on huomattavasti suurempi.

1 kommentti:

  1. Ihmisoikeudet on hankalia. Kulttuurirelativismi vasta onkin hankalaa. Olen ollut mukana tekemässä eräälle kansalaisjärjestölle kehitysyhteistyöstrategiaa, ja saimme aikaan pitkän keskustelun järjestön arvoista, joista erityisesti "suvaitsevaisuus" oli ongelmallinen, ja tulimmekin siihen tulokseen että "suvaitsevaisuus tiettyyn pisteeseen saakka" on totuudenmukaisin muotoilu, ja että itse asiassa paras valtio olisi ei suinkaan demokraattinen, vaan valistunut ja lempeä diktatuuri (tuo muotoilu ei päätynyt kuitenkaan varsinaiseen strategiapaperiin).

    Aamun luennon keskustelussamme tuli esiin myös kulttuurirelativismin rajat. Minä esitin kannan, jonka mukaan kulttuurirelativismi ainakin omalla kohdallani on rajallista. Useimmissa kulttuureissa kuitenkin varmaan on elementtejä jotka ovat niin sanotusti "vääriä". Esimeksiksi suomalaisessa kulttuurissa agressiivinen humalakäyttäytyminen, jota pidetään hyväksyttävävänä ja jopa huvittavana. Toinen ääripään esimerkki on tässä yhteydessä usein esiin nostettu naisten sukuelinten silpominen (ympärileikkaus lienee vähättelevä termi). Vaikka se onkin osa tiettyjä kulttuureja, on se silti mielestäni väärin. (Lisäyksenä vielä se, että kyseisellä toimenpiteellä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, sitä ei mainita Koraanissa eikä muissa islamin teksteissä, vaan se juontaa juurensa jo ajalta ennen islamia, kuten varmaan monet jo tiesittekin). Myös sen tarkoituksena on kontrolloida naisten hallitsematonta ja muutoin niin vaarallista seksuaalisuutta.

    Olen myös sitä mieltä, että antropologeilla ei ole pelkästään oikeus vaan suorastaan velvollisuus ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Meillä on tälle maailmalle niin paljon annettavaa! :)

    Johanna H. (jolle myös tuli ala-aste muistot mieleen, eteläpohjanmaalaisella ala-asteella puhuttiin sielläkin vapaussodasta ja kunniakkaista taisteluista. Musiikkitunneilla laulettiin virsiä ja jälkiruuaksi oli joskus pala raakaa lanttua, lama-ajan suurinta luksusta.)

    VastaaPoista