sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Sana on vapaa!

Kommentoikaa tähän (klikatkaa kommenttilinkkiä alla), jos mieleen tulee mainittavaa kurssin suhteen. Kommentit voi jättää nimettömänä valitsemalla valikosta "Komentti nimellä" vaihtoehdon "nimetön."

Palautetta ryhmäkertauksesta

Kertausryhmien pohdiskelut olivat mieluisaa luettavaa ja viestivät kurssille osallistuneiden etnologisesti ja humanistisesti kypsästä ajattelutavasta. Hienoa! Alla yhteenvedot pohdinnoista ja muutama allekirjoittaneen kommentti. Saa kommentoida jos joku kesälaitumiltaan joutaa.

Tutkimusetiikka. Kannattaako edes yrittää määritellä ohjeita?

Kaikki ryhmät näkivät jonkinlaiset eettiset ohjeet oleellisena ohjenuorana etnologiassa, joskin kaikki myös painottivat, että ohjeita tulee pystyä soveltamaan tutkimustilanteen niin vaatiessa. Eräs ryhmä myös mainitsi, että eettisten ohjeiden olemassa olo herättää luottamusta mm. tutkittavien keskuudessa tutkijaa kohtaan.

Itse olen samoilla linjoilla tenttijöiden kanssa, joskin selvää on, että tiedeyhteisön sisällä näkemykset vaihtelevat hurjastikin, suorastaan pedanttisesta sääntöuskovaisuudesta ns. feyerabendilaiseen anarkismiin.

Poliittisuus. Kannattaako tutkijan edes näytellä neutraalia?

Jälleen ryhmät osoittivat hallitsevansa tieteenalamme käsityksen tutkijan roolista ja pohtivat kuinka neutraalisuus tai objektiivisuus on mahdotonta, paitsi erään ryhmän mukaan retoriikan tasolla – mikä tosin olisi tekopyhää. Tutkijatkin ovat ihmisiä ja inhimillisyyden voi kääntää tutkimuksen hyödyksi olemalla avoin ja reflektoimalla tutkimusprosessiin vaikuttaneita tekijöitä. Toisaalta jo itse tutkimuskysymyksen voidaan nähdä olevan ikään kuin kantaaottava.

Eräs ryhmä näki myös ongelmalliseksi erittäin voimakkaan innostuneisuuden tutkimuskohteen suhteen. Tällöin tietty etääntyminen olisi tärkeää. Selkeämmin kantaaottavan tieteenkin mainittiin olevan mahdollista, joskin tällöin avoimuus olisi entistäkin tärkeämpää. Toisaalta eräs ryhmä muistutti, että objektiivisuuden mahdottomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kantaa olisi pakko ottaa.

Jälleen olen ryhmien kanssa samoilla linjoilla. Nyrkkisääntö olkoon: olkoon tutkimus poliittista tai ei - kerro siitä avoimesti.

Hyöty. Pitääkö tutkimuksen olla hyödyllistä?

Jokainen ryhmä kyseenalaisti hyödyllisyyden yleispätevän määritelmän. Hyöty on aina hyötyä jollekin ja sitä tulisi aina pohtia. Jokainen ryhmä myös tuntui näkevän jo pelkästään uuden tiedon tuottamisen hyödylliseksi asiaksi. Toisaalta yksi ryhmä kyseenalaisti tämänkin ajatuksen: onko uusi tieto automaattisesti hyödyllistä? Myös sitä pohdittiin kuinka lyhyen aikavälin hyöty nähdään usein helpommin hyödyksi kuin pitemmän aikavälin hyöty.

Käytännön tasolla hyötyä pohdiskeltiin muun muassa sitä kautta, kuinka tieteenalamme voisi ajankohtaisten aiheiden kautta ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Toisaalta mietittiin kuin tiettyä asiaa pitkään tutkiessa hyödyllisyyden taju voi kadota. Myös rahoitussyistä hyödyllisyys voi olla tärkeää.

Näinhän se on. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että kyynisimmilläänkin olen sitä mieltä, että tutkimus antaa vähintäänkin uutta tietoa tai ainakin kertoo mielenkiintoisia, holistisesti kontrolloituja kertomuksia maailmasta.

Tabuaiheet. Keksikää tutkimusaihe, joka on tabu. Antakaa tutkimukselle tarkka otsikko. Selittäkää, miksi aihe on tabu. Koetelkaa inhorealisminne rajoja!


Kielletty hedelmä kirvoitti ryhmissä innoittavan inhottavia aiheita. Seksi - kenties tabujen eliittiä - näkyi kahdessa aiheessa, joissa seksiä harrastettiin väärien olentojen kanssa:

Toisenlainen seksibisnes – tutkimus kansainvälisestä eläimiin sekaantumisesta yhdysvaltalaisella tilalla. (Zoofilia on anomalia, joka usein rinnastetaan raiskaukseen).

Kanssakäyminen kuolleiden kanssa. "Nami-namia ilman lupaa". (Nekrofilia on useimmissa kulttuureissa pyhäinhäväistys.)

Moraalis-poliittisesti ehkä kompleksisempi aihe käsitteli ihmiskauppaa, jonka toimijoita tutkimuksessa olisi analysoitu. Eettisesti arveluttavan ryhmän "ymmärtäminen" onkin tabu, joka vaatii varpaisillaan olemista:

Ihmiskaupan kuriirit. Motiivit ja moraalikäsitykset.

Yleisesti ei-hyväksytyt huumeet ovat ansainneet paikkansa tabujen joukossa, varsinkin jos tutkimuksellinen fokus ei korostakaan niiden addiktiivisuutta. Rohkea on se, joka tekee seuraavan tutkimuksen:

Hei me trippaillaan! Happojen viihdekäyttö.

Jos siis haluat tehdä tabuaiheisen tutkimuksen, valitse mikä tahansa yleisesti moraalisesti tuomittu ilmiö ja kerro asiasta ilmiön toimijoiden kautta. Tabun voimakkuuden voi ainakin jälkeenpäin mitata siten, että laskee yhteen syytökset, joiden mukaan tutkija haluaa edistää em. moraalitonta toimintaa. Mitä enemmän syytöksiä ja leimautumista, sitä suurempi tabu.

JOKERITEHTÄVÄ. Ajankohtaista tulevaisuudessa. Keksikää ajankohtainen etnologinen tutkimusaihe vuonna 2060. Pelkkä otsikko - joskin tarkka sellainen - riittää. Päästäkää scifinne vapaaksi!

Ryhmien otsikoiden mukaan (yksi ryhmä innostui keksimään kaksikin otsikkoa) viidenkymmenen vuoden kuluttua saadaan lukea kiehtovia tutkimuksia moraalisesti, teknologisesti ja tieteelliseesti muuttuneessa maailmassa.


Mummojengit. Väkivalta vanhusten vaikuttamiskeinona.

Jalat maassa. Avaruuskoloniassa syntyneiden käsityksiä maapallon elämästä siirtolaissukupolven nostalgiapuheen kautta välittyneenä.

Etnologian nousu ja tuho. Hermeneutiikan hyödyttömyys innovaatioyhteiskunnassa.

Kulttuurin kokemus koneeseen siirretyssä tajunnassa. Humanismi transhumanismin koittaessa.

Tietokoneiden ihmisoikeudet. Isäni on robotti.



Kuvalähteet, kuva1, kuva2, kuva3, kuva4, kuva5.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Lisätehtävä

Ajattelin ensin tehdä Israelin tilanteesta, joka varmasti olisi ollut ajankohtaisempi sekä etnologisesti kenties hieman kiinnostavampi - jos sitten ei jopa tärkeämpi - aihe, mutta ehkä tämä on vähän hauskempi näin kesän alla.

“Satoja suutelevia pareja pidätetty Sri Lankassa”
Lehtiartikkeli on Helsingin Sanomien nettisivuilta 10.06.2010 11:00

Artikkeli kertoo kuinka Sri Lankan viranomaiset ovat alkanet pidättää nuoria pareja, joiden on nähty suutelevan julkisilla paikoilla. Nuoria vastaan ei nosteta syytettä ja he vapautuvat sen jälkeen, kun heidän vanhemmilleen on ilmoitettu asiasta. Syyksi pidätyksille kerrotaan väestön vaivautuminen nuorten kuhertelusta sekä yritys ennaltaehkäistä ongelmaksi koettua seksin harrastamista yleisillä paikoilla.

Ensimmästen vuosien luennossamme professori kertoi, kuinka yleensä jonkun kulttuurisen perinnön tai perinteen muuttuessa tai kadotessa, se ensin kärjistyy äärimmilleen. Kyseinen professori käytti esimerkkinä suomalaista häjyilyä Pohjanmaalta, mutta ajattelen ko. tapauksen sopivan myös tähän.
Sri Lanka saattaa olla kulttuurin murrosvaiheessa, jossa monet – tai kenties vain osa – vanhoista arvoista on muuntumassa tai häviämässä kokonaan uuden sukupolven myötä. Niinpä vanha arvomaailma pakotetaan nuorten elämään, joskin kyseisen pakotteen voi nähdä myös sukupolvien arvomaailmamuutosten törmäyksestä aiheutuvaa kulttuurishokkia lieventävänä asiahaarana. Lehti artikkeli on hyvin lyhyt ja jättää paljon kertomatta: juttu on saatu näyttämään meidän silmissämme huvittavalta, jopa naurettavan absurdilta asialta. Kuitenkin, suomalaisille on myös tehty galluppeja, joissa he ovat saaneet vastata siihen, onko suuteleminen vaivaannuttavaa yleisillä paikoilla ja tuloksista on tullut ilmi, kuinka myös suomalainen kokee pitkät ranskalaiset suudelmat häiritseviksi busseissa, kaduilla ja juna-asemilla.

Mikä siis on se juttu? Miksi suutelevat pariskunnat saavat meidät kääntämään katseemme pois tai selvittelemään kurkkua? Onko intiimin läheisyyden näkeminen tai todistaminen yleisillä paikoilla väärin – ja väärin ketä kohtaan? Koetaanko se tirkistelynä, josta on kuitenkin helppo syyttää suutelevaa pariskuntaa? Jos tirkistely on se juttu, miksi suutelemisen näkeminen kaduilla on niin vaivaannuttavaa samalla, kun television välityksellä tirkistellään paljon rohkeampia asioita vaivaantumatta? Mitä ihminen, joka näkee kyseessä olevan toiminnan, kokee ja ajattelee tarkalleen? Ja viimein: onko vaivaantuminen suutelusta ominaista vain tietyille kulttuureille vai kaikille?

Nykymaailma elää vaiheessa, jossa suuriakin muutoksia – poliittisesti, tieteellisesti ja erityisesti kulttuurillisesti – voi tapahtua hyvinkin nopealla aikavälillä. Perinteen muuttuvat ja globalisoituvat. Samaan aikaan ihmisillä on kuitenkin valtava tarve kuulua johonkin ja olla omanlaatuisia individuaaleja. Minusta antropologina olisi kiinnostavaa paneutua yhteisöihin, jotka käyvät läpi muuttuvan perinteen liminaalitilaa erityisesti niissä tapauksissa, joissa vastakkain taistelee vanhat tavat ja perinne sekä uusi, “globaali” kulttuuri. Millä tavalla mieltä ilmaistaan liminaalitilassa? Mikä on oikein ja mikä on hyvää? Ja ovatko ne sama asia?