lauantai 5. kesäkuuta 2010

Lisätehtävä

Ajattelin ensin tehdä Israelin tilanteesta, joka varmasti olisi ollut ajankohtaisempi sekä etnologisesti kenties hieman kiinnostavampi - jos sitten ei jopa tärkeämpi - aihe, mutta ehkä tämä on vähän hauskempi näin kesän alla.

“Satoja suutelevia pareja pidätetty Sri Lankassa”
Lehtiartikkeli on Helsingin Sanomien nettisivuilta 10.06.2010 11:00

Artikkeli kertoo kuinka Sri Lankan viranomaiset ovat alkanet pidättää nuoria pareja, joiden on nähty suutelevan julkisilla paikoilla. Nuoria vastaan ei nosteta syytettä ja he vapautuvat sen jälkeen, kun heidän vanhemmilleen on ilmoitettu asiasta. Syyksi pidätyksille kerrotaan väestön vaivautuminen nuorten kuhertelusta sekä yritys ennaltaehkäistä ongelmaksi koettua seksin harrastamista yleisillä paikoilla.

Ensimmästen vuosien luennossamme professori kertoi, kuinka yleensä jonkun kulttuurisen perinnön tai perinteen muuttuessa tai kadotessa, se ensin kärjistyy äärimmilleen. Kyseinen professori käytti esimerkkinä suomalaista häjyilyä Pohjanmaalta, mutta ajattelen ko. tapauksen sopivan myös tähän.
Sri Lanka saattaa olla kulttuurin murrosvaiheessa, jossa monet – tai kenties vain osa – vanhoista arvoista on muuntumassa tai häviämässä kokonaan uuden sukupolven myötä. Niinpä vanha arvomaailma pakotetaan nuorten elämään, joskin kyseisen pakotteen voi nähdä myös sukupolvien arvomaailmamuutosten törmäyksestä aiheutuvaa kulttuurishokkia lieventävänä asiahaarana. Lehti artikkeli on hyvin lyhyt ja jättää paljon kertomatta: juttu on saatu näyttämään meidän silmissämme huvittavalta, jopa naurettavan absurdilta asialta. Kuitenkin, suomalaisille on myös tehty galluppeja, joissa he ovat saaneet vastata siihen, onko suuteleminen vaivaannuttavaa yleisillä paikoilla ja tuloksista on tullut ilmi, kuinka myös suomalainen kokee pitkät ranskalaiset suudelmat häiritseviksi busseissa, kaduilla ja juna-asemilla.

Mikä siis on se juttu? Miksi suutelevat pariskunnat saavat meidät kääntämään katseemme pois tai selvittelemään kurkkua? Onko intiimin läheisyyden näkeminen tai todistaminen yleisillä paikoilla väärin – ja väärin ketä kohtaan? Koetaanko se tirkistelynä, josta on kuitenkin helppo syyttää suutelevaa pariskuntaa? Jos tirkistely on se juttu, miksi suutelemisen näkeminen kaduilla on niin vaivaannuttavaa samalla, kun television välityksellä tirkistellään paljon rohkeampia asioita vaivaantumatta? Mitä ihminen, joka näkee kyseessä olevan toiminnan, kokee ja ajattelee tarkalleen? Ja viimein: onko vaivaantuminen suutelusta ominaista vain tietyille kulttuureille vai kaikille?

Nykymaailma elää vaiheessa, jossa suuriakin muutoksia – poliittisesti, tieteellisesti ja erityisesti kulttuurillisesti – voi tapahtua hyvinkin nopealla aikavälillä. Perinteen muuttuvat ja globalisoituvat. Samaan aikaan ihmisillä on kuitenkin valtava tarve kuulua johonkin ja olla omanlaatuisia individuaaleja. Minusta antropologina olisi kiinnostavaa paneutua yhteisöihin, jotka käyvät läpi muuttuvan perinteen liminaalitilaa erityisesti niissä tapauksissa, joissa vastakkain taistelee vanhat tavat ja perinne sekä uusi, “globaali” kulttuuri. Millä tavalla mieltä ilmaistaan liminaalitilassa? Mikä on oikein ja mikä on hyvää? Ja ovatko ne sama asia?

1 kommentti:

  1. Oikein kiinnostava aihe ja etnologisestikin sopiva. Hyvä lopetus kurssille!

    VastaaPoista